Simolla on longboard eli sellainen pitkä rullalauta eli lonkkari. Ensimmäinen skeittausmuistoni sijoittuu Lappeenrantaan back in the 90-luvun puoliväli, kun kokeilin kaverin lautaa. Yksi potku ja lonkka edellä asfalttiin. Jäi vähän kammoa lankkuja kohtaan. Sitten valitsinkin sukset.

Tänään aurinko alkoi paistaa pienen sadekuuron jälkeen. Ilta oli kesäinen ja linnut lauloivat, joten annoin lonkkarille mahdollisuuden. Se vaikuttaa rennolta ja mukavalta vehkeeltä. Ehkä miustakin tulee sen päällä sellainen.


Lonkkarimaster aka Simo.

Treenasin ensin laudan päällä seisomista kämppämme edustalla. Isommat mäet alkoivat pian kutsua, ja lähdimme Simon kanssa katselemaan vähän loivempia baanoja.

Jostain Engelin laidalta löytyi pitkä tie, joka oli juuri niin loiva, ettei vauhti kasva vahingossakaan liian suureksi. Musiikkia autosta, vauhtia asfaltista ja tsilliä treenailua auringon laskiessa. Opin hiljalleen siirtelemään painoa laudalla ilman, että vauhti olisi pysähtynyt. Välillä se jopa kasvoi.


Meizi. Simo otti kuvan.

Sessioiden loppuvaiheessa uskalsin kokeilla myös le pro -asentoa.


Oli muuten ihan lämmintä. Copyright S. Rautava.

Ei mustelmia, ei kaatumisia, ei ruhjeita, kaikki hyvin. Kivvaa.