Laskettelu Gulmargissa on lähes kuin suoraan jokaisen vapaalaskijan unelmaa.
Parasta on hiihtäjien vähyys. Tammikuussa paikalla on maksimissaan 15 metrin jono ylähissillä. Alahissillä ei ole tarvinnut jonottaa. Ei tosin ylähissilläkään, kun ensimmäisena hissiin hinkuvien jono on purkautunut.
Vaikka aika monella laskijalla on leveät sukset tai isot laudat mukanaan, ei offarialueilla ole ruuhkaa. Muutaman viikon hiihtelyn jälkeen on edelleen useita paikkoja, joissa näkyy vain suomalaisten jälkiä.
Antti hiihtelee.
Gulmargissa voi hiihtää helposti kolmella alueella. Alin laskureitistö käsittää metsäpätkät Gulmargista Tangmargiin. Vertikaalia sille välille tulee noin 1400 metriä. Laskettavaa siitä on noin 1370 metriä. Hyvää lumisadepäivän puikkailua.
Oppaat tuntuvat vievän asiakkaita (mekin hiihtelimme ensimmäiset mäet oppaiden seurassa) samoja reittejä pitkin. Kun reitin ja serpentiinitien mutkat alkaa tunnistaa, voi ryhtyä spottailemaan jyrkkiä seiniä ja pitkiä laskupätkiä. Koska Gulmargissa on yli 30-metrisiä mäntyjä, pysyy lumi hyvänä. Oma apunsa on tietysti siitä, ettei tie ole eteläseinällä.
Sotilastukikohta topissa vahtii vaarallisia hiihtäjiä.
Tangmargin laskuissa on kaksi vaihtoehtoa. Voi joko laskea suoraan alakylille ja ottaa taksikyydin takaisin ylös Gulmargiin. Paikalliset Tata-maasturit ovat vain surkeita tehoiltaan ja tiet niin kapeita, että 13 kilometrin matkaan kuluu yleensä kolme varttia, joka sisältää parit peruuttelut isojen armeijan autojen tieltä, parit pikkuautojen työntöoperaatiot ja yksittäiset keskustelut vastaantulevan tutun kuskin kanssa.
Toinen vaihtoehto on laskea vain parhaat ja pehmeimmät pyydat pois yläosan mäistä ja liftata kyyti puolivälistä tietä. Tällaisen laskun jälkeen olemme heiluneet muun muassa maasturin katolla. Tulos nähtävillä ensi syksynä Läskikympin leffassa, luultavasti. Alhaalta asti kyyti maksaa 500 rupiaa/autollinen (8,5e), puolivälin maasturiretki maksoi 30 rupiaa (45snt) naama.
Tangmargissa on myös hyvä ravintola nimeltä Downhill Restaurant. Siellä on mukava käydä lounaalla laskujen välillä. Varsinkin, jos Tang-Gul -tie on tukossa lumisateen tai milloin minkäkin syyn takia.
Antti venyttelee.
Kylillä uskomattominta hiihtoa tarjoaa Monkey Hill eli apinamäki. Emme tosin ole nähneet siellä vielä yhtään apinaa, mutta sitäkin enemmän pehmeää ja koskematonta lunta.
Monkey Hill on siis pieni metsäisen näköinen nyppylä ihan kylillä. Kevyellä alle vartin haikkauksella pääsee tykittämään jyrkkiä ja avonaisia metsäpätkiä, verttiä noin 120 metriä.
Puolen tunnin haikilla voi sitten laskea vajaan 200 metrin verttiä kylille tai sitten 1500 vertikaalimetrin laskua jyrkkiä kurumaisia metsäpätkiä pitkin Tangmargin kylään. Ässä mesta sekä kuntoilun että pehmeän lumen vuoksi. Eikä siellä ole näkynyt jälkiä, ainakaan meidän laskupaikoissa. Joko olemme löytäneet hulluja secret spotteja tai sitten mansikkapaikat ovat aivan muualla.
Antti kääntelee.
Itse vuoriharjanne on aivan oma lukunsa. G1-G2 -välillä eli kyliltä Kondoori-väliasemalle tarjoaa metsähiihtoa. Pienellä haikkauksella pääsee laskemaan oikeasti julman jyrkkyisiä pitkiä metsäpätkiä tai sitten voi mönkiä tattimetsissä isoja mäntyjä ihmetellen. Kylä on 2670 metrissä, väliasema vajaassa 3100 metrissä.
Parasta mahdollista laskua tarjoaa G3-G4 eli kyyti väliasemalta harjanteen toppiin. Toppihissi menee noin 3980 metriin, mutta pienellä haikille pääsee Afarwatille eli ensimmäiseen true toppiin, joka nousee 4120 metriin. Sen takana on vielä pari toppia, joilta putoaa kuruja alaspäin.
Perusmaisema haikkireissulla. Sininen harso on ilmeisesti kivihiilisavua laaksosta. Taustalla Himalajaa.
Vuoren päältä voi sitten pudotella mihin harjanteelle tai kuruun huvittaa. Ja niitä on useita, eikä siellä näy hiihtäjiä. Itse hissinsuuntaiset harjanteet ovat aika loivia. Ei kuitenkaan niin loivia, että sieltä uskaltaisi pudotella suorilla alas. Harjanteet jakautuvat kuruihin ja seinämiin, joilla on mielettömästi auringolta suojassa pysyttelevää puuterilunta. Ei niitä auta kuin hiihdellä yksi kerrallaan pois. Ja uudestaan. Ja uudestaan.
Alussa väitin että laskeminen täällä on vain lähes unelmaa. Lähes -sana arvioon tulee toppihissin toimivuudesta. Se kun ei aina pelitä. Ensimmäisen kolmen viikon aikana toppiin pääsi hissillä neljänä päivänä. Se ei ole liikaa. Syyt ovat moninaiset. Osa johtuu paikallisten työntekijöiden loivaliikkeisyydestä: gondoleita ei ole ajettu valmiiksi, työntekijät eivät jaksa kiirehtiä tai sitten he eivät ole päässeet kylille, kun tie on tukossa.
Löydä Antti hyppäämässä hurjaan kuolemankuruun.
Osa syistä on sitten mitä lie. Sähkövikaa, toisenlaista sähkövikaa, jokin osa on hajonnut, jokin osa puuttuu, lipunmyyjän koira on kusettamatta, joskus ei vain toimi. Syitä löytyy aina.
Kolmas vika löytyy sitten siitä, että kyse on vuorelle nousevasta hissistä. Tuulinen sää tai huono näkyvyys estää hissin toiminnan. Jos pistöörit eivät pidä mäkeä turvallisena, ei sinne pääse. Jos lunta on tullut liikaa, on ylähissi kiinni. Vasta tälle kaudelle saatiin räjähteitä, joilla vyörypaikkoja voi pommittaa alas; aiempina kausina hissi on ollut yksinkertaisesti niin pitkään kiinni, että paikat ovat stabilisoituneet.
Keksi taas kuvateksti.
Hyvää hiihtoa Gulmargista löytyy aina, olivat hissit auki tai ei. Ja mikä parasta, kilpailijoita ei ole. Täällä on niin paljon pyydaa, ettei sitä osaa edes arvostaa samalla tavalla kuin Verbierissä. Pehmeä lumi ei ole harvinaisuus, vaan luonnollinen osa Kashmirin hiihtoja. Ja kuten eräs laskukaveri kuvaili menoa; pelkkää pyydaa ja laskun aikana korvat menivät lukkoon kolme kertaa.
Hissikyydityksen hinta ei päätä huimaa. Kyliltä väliasemalle pääsee 100 rupialla (1,7 e), väliasemalta toppiin 250 rupialla (4,3 e). Päivälippua emme ole kertaakaan ottaneet, koska pikku mönkimisten takia päivä voi hujahtaa helpostikin ohi ilman, että hissille edes palataan. Toisaalta aurinkoisella kelillä toppihissille ehtii rauhallisesti ottaen nelisen kertaa, joka on juuri ylähissin päivälipun hinta (1000 rupiaa).
Hissilipun painattaminen maksaa varmaankin enemmän kuin se maksaa laskijalle.
Hissien hinnoittelu ja toimiminen on ollut myönteinen yllätys matkabudjetin pitämisen kannalta. Olin laskenut hissilipuille useamman satasen euroissa, mutta ei edes metsälaskujen taksikyydeillä pääse lähellekään niitä hintoja.
Kommentit