Hyvää hiihtoa taitaa olla jäljellä enää pari viikkoa, riippuen tietysti olosuhteista. Aiemmilla kausilla olen ollut valmis lähtemään kotiin jo ennen kauden loppua. Työt ovat ärsyttäneet, asumisolot ovat olleet surkeat eikä hiihtäminen ole enää innostanut. Näin siis aiemmin.


Martignyn kevättä.

Nyt taas olo on aivan erilainen. Hiihtää jaksaisi vielä vaikka kuinka kauan, työt menevät tuossa sivussa ja asumisolosuhteet ovat ensiluokkaiset. Ei siis mitään hätää, varsinkin kun Suomesta on virrannut jatkuvasti uusia lehtiä ja karkkia. Ei tästä oikein mihinkään vielä haluaisi lähteä.

Eikä onneksi vielä tarvitsekaan. Varasin lennot toukokuun 5. päivälle. Saa nähdä kauden lopetuksen Pubilla ja vapun aikaan täällä on hyvällä tuurilla jotakin muuta kuin kuuraa ja viisi astetta lämpöä.

Osansa tähän lähtemättömyyden fiilikseen on varmasti silläkin, että paljon on vielä suunnitelmia loppukaudeksi. Tietyt mäet ja kurut alkavat olla vasta nyt kunnossa. Olen suorittanut pienimuotoista tarkkailua ja joku rinne olisi olisi vielä tavoitteissa. Samoin jos jonku hypyn uskaltaisi vielä leiskauttaa. Ja jos lunta vielä riittää, niin helikopterilla olisi tarkoitus kerskakuluttaa yksi päiväretki. Huhtikuun loppupuolella kelit alkavat olla varmasti hyvät myös kiipeilylle ja alamäkipyöräilylle. Ei täältä vielä ole mikään kiire poies.