Aamulla heräsin ajoissa. Ulkona näyttää pilviseltä. Pimennysverho takaisin ikkunan eteen ja unten maille. Jotain hyötyä kausilaisuudesta, ei tarvitse joka aamu olla tikkana pystyssä.

Iltapäivällä aurinko lämmitti jo kuin huhtikuussa, joten lähdin yhdessä oppituntinsa pitäneen ja päiväunensa nauttineen hiihtomaikan kanssa vähän katselemaan mäkiä. Missiona oli löytää puuteria ja tsekata kuruja, joita Tortin näyttäisi olevan pullollaan. Lisähaastetta tavoitteeseen lisäsivät vastahuolletut sukset. Ensimmäisellä käännöksellä meinasin lentää naamalleni, koska kantit oikeasti purivat lumeen. Hassu tunne.

Tortin oli mukava, vaikkakin ohutta pilveä pukkasi laaksoon juuri väärään aikaan.Puolikkaan pehmeälumisen kurun jälkeen kello alkoi näyttää hissien suhteen jo sataa. Kabiininperkeleet kun menevät kiinni tammikuussa jo heti neljän jälkeen.

Toisen kevyen haikin jälkeen keikuimme vuorenharjalla ja arvoimme, lähtisimmekö yrittämään vielä yhtä kurua varttitunnissa. Vaihdoimme suunnitelmaa, kun käänsimme kypärämme Lac de Vauxin suuntaan. Allamme avautui neitseellinen laskulinja. Hissikin olisi hieman pidempään auki, ei siis kiirettä. Tarvittavat testit: lunta on yli metri, puolen metrin lumikerros kiinnittynyt pohjaan hyvin. Ei se auta kuin kokeilla.


Testing testing. Sanna kuvasi.

Lumi oli lyhyesti kuvailtuna vaihtelevaa. Välillä mielettömän pehmeää, välillä kovaa korppua ja välillä jotakin siltä väliltä. Huomasin, että parimetrisessä pullonkaulassa olisi helpompaa laskea lyhyillä suksilla. Mutta housuissa oli jo, eli lunta sai kaivaa välillä selän puoleltakin pois.


Kuluu se päivä näinkin. Tietysti Sannan kuvaamana.


Sanna pujottelee kivien välistä.

Parin tunnin laskusessio sujui loistavasti. Kävimme kokeilemassa taas Col de Minesia, eikä tällä kertaa tarvinnut täristä kokkareisella lumella. Iltapäivän aurinko oli pehmittänyt mäkeä juuri sen verran, että sukset leikkasivat mukavan pehmeähkösti.



Sanokaahan joku, että onko näitä kuvia joka postauksessa ihan liikaa? No mutta, piti ottaa vielä varmuuden vuoksi kuva päivän laskusta. Oli se niin kivaa. Se on siis tuo kaistale melko keskellä kuvaa.

Hiihdon jälkeen töitä. Tiesi taas takana olevan hyvä hiihtopäivä, kun alakerran portaita noustessa jaloissa tuntui positiivinen kipu. Vähän hymyilytti.