Töitä on jäljellä enää viisi päivää. Ei tunnu ollenkaan siltä, että takana on jo lähes kolme ja puoli kuukautta toimittamista. Toisaalta viikot tuntuvat kelaavan ohi kuin itsestään: kun tarkemmin ajattelee, niin kyllähän tämä alkaa jo taas hetkeksi riittää.

Tänä kesänä Lappeenranta muuttui täysin. Ennen tämä oli tylsä kaupunki, jossa ei ole edes oikeaa yliopistoa, keskusta on tylsä ja kesällä kylä on autio pätsi. Mitään tekemistäkään ei täällä ole ja kaiken lisäksi tienviitta "Pietari 218" todistaa sen, että Pietariin on lyhyempi matka kuin Helsinkiin.

Tosiaan, kesäkuussa se jo alkoi ja voimistui kohti elokuuta. Lappeenrannan autoilijaystävälliselle kävelykeskustalle ei voi kuin naurahdella, satamassa on terasseja vieri vieressä, eikä tänä kesänä lämpölampuille ole juurikaan ollut käyttöä. Myllysaari vetää vertoja isompien kaupunkien ranta-alueille. Tapahtumia on joka viikonlopulle, huippuna piti olla Tuuliajolla, joka jämähti kuitenkin sähköongelmiin.

Ihmeellistä, miten yksi kaupunki voi niin yhtäkkisesti muuttua niin totaalisesti. Nuorempana täältä oli kiire kauas pois. Ei sillä, etteikö tuhansien kilometrien päässä Lappeenranta näyttäisi edelleen huomattavasti paremmalta, mutta tänä kesänä se näytti jo paremmalta kuin aikoihin.

---

159990.jpg
Kesäistä väriloistoa Taipalsaarella.

Kuten olen monesti sanonut, yöradio on monen hyvän asian alku ja ydin. Vaikka kesä alkaakin olla ohi, jogurttipurkkeihin ilmestyy päiväykset muotoa 0409, illat hämärtyvät ennen kuin puoli yhdeksän uutiset lävähtävät ruutuun ei se tarkoita, että elämä olisi saman tien ohi.

Yöradion toimittaja heitti tänään kuin sivulauseessa, että onhan se mukavaa, kun voi elää taas tavallista elämää.

Onko jollekin kesä todella aikaa, joka pitää viedä läpi kuin varovaisesti pintahengittäen, niin, ettei vahingossakaan istuudu sohvan perälle vaan siististi etureunalle jalat vierekkäin asettaen?

Miksei syksyllä, talvella tai keväällä voi ottaa rennosti, tavata ihmisiä, valvoa pidempään, nauttia luonnosta, ehkä jopa nauraa tai hymyillä? Miksei ihan jokaisena neljänä vuodenaikana voisi elää, olkoon sitten siinä poikkeustilassa, jonka kesä aiheuttaa? Olettaisin, että tavallista elämää taas odottava ihminen voisi siten olla keskimääräistä onnellisempi.