Aamulla heräsin ja katsoin ulos: sinkkiä, edes kylän yli vuorille ei näe. Käänsin siis kylkeäni, ihan vain hetkeksi.

Herääminen pahaenteiseen tunteeseen: paljonko kello on... Onneksi hieraisin silmiä toisenkin kerran, 16.30 muuttui 15.30:ksi, eli after ski ja työt alkaisivat vasta puolen tunnin kuluttua.

Toinen säikähdys odotti kylpyhuoneessa, kun katsoin peilikuvaa. Ei uskoisi, että tällaisella junnarilla voisivat olla niin turvonneet silmät, silmäpussit kuin turpaan saaneella ja sellaiset rypyt, että luulin juuri sanoneeni morjens itselleni 25 vuoden päässä.

Luulin, että Alpeilla hengailu ja rennosti ottaminen vaikuttaisivat positiivisesti, mutta ilmeisesti jatkuva univelka tekee tehtävänsä. Jos nyt sitten loppuajan ottaisi vähän rennommin, kunhan huomenna aurinkokelit on hiihdetty pois. 0845 Medranille.