Kiinteän nettiyhteyden ansiosta olen onnistunut ottamaan kiinni Suomen syksyn tärkeimmät tapahtumat. Big Brotherin ahdistelut löytyivät youtube.comista. Lumen määrä näkyy tiehallinnon sivuilta. Oleskellessa olen ehtinyt myös päivittää sähköpostitilanteen suunnilleen ajan tasalle. Pitäisiköhän sähköistä riippuvuutta yrittää vähentää?
Aikaistin lentojani Australiasta Suomeen viikolla. Alunperin suunnittelin pysytteleväni täällä lähes kuun loppuun asti, ja sitten kävisin nopeasti Suomessa hakemassa hiihtokamat ja suuntaisin Sveitsiin. Suomen lumiset maisemat kuitenkin vetoavat kovasti, lisäksi se, että muutamaa päivää pidempi hengähdystauko Härmässä lienee aivan paikallaan.
Kuka väittää, että Suomessa valtio yrittää holhota ja ohjeistaa liikaa kansalaisiaan?
Kolmas ja ehkä merkittävin syy on kuitenkin taloudellinen. Matkaan lähtiessäni esittelin jonkinlaisen budjetin. Mikään yllätys ei liene se, ettei se pitänyt. Arvelin etukäteen kuluttavani 20 euroa päivässä.
Thaimaassa se vielä onnistuikin, mutta ei Australiassa. Tavallinen hostelliyö maksaa täällä 18 - 25 dollaria eli n. 12 - 16 euroa. Siinä ensimmäinen laskentavirhe.
Ajatuksenamme matkakumppanin kanssa oli, että nukkuisimme osan öistä autossa. Niin teimmekin, lisäksi yövyimme outbackissa pääasiassa leirintäalueilla, joiden hinnat pyörivät muutamassa eurossa/henkilö/yö. Eihän leirintäalueilla olisi ollut pakko nukkua, mutta ilmastoimattomassa, pölyisessä autossa koko päivän vietettyään ei takapenkkien kääntäminen houkutellut pätkän vertaa. Myös psyykettä on ajateltava.
Autoon olin varannut tuhat euroa, ajattelin että bensakulut menevät päiväbudjettiin. Niin, eivätpä mahtuneet, kun päivittäin oli mukava syödäkin jotain.
Toisin sanoen pelkkä autoilu, nukkuminen ja syöminen ylittivät kevyesti ajatellun 20 euron päiväbudjetin. Siihen päälle kansallispuistojen lupa- ja erilaiset pääsymaksut (useimmista luistimme tyylikkäästi sanomalla olevamme läpikulkumatkalla), pysäköintimaksut, pienetkin retket, aurinkorasvat, surffilaudan päivävuokrat...
Sydneyn isäntien kuisti.
Olin aiemmin ajatellut, että reissatessa voisi jotenkin säästää. Ehkä Aasiassa, muttei Australiassa. 30 euron ennakoidulla päiväbudjetilla olisi pärjännyt mukavasti. Toisin sanoen elämiseen ilman tukia menee tuhat euroa joka tapauksessa.
Kaiken lisäksi porvarihenkinen henkilöautomatkailu loppui reissun puolivälissä. Bussilla matkustaminen on yksin harrastettuna halvempaa kuin henkilöautoilu, mutta bensakulujen jakaminen puoltaa oman auton käytännöllisyyttä. Tällä hetkellä auto on myynnissä. Toivottavasti siihen sijoitetut rahat palautuvat edes osittain lähiaikoina.
Olen kirjoitellut jonkin verran lehtijuttuja, mutta toiminimellä toimiessa materiaalin luovuttamisen ja laskutuksen välillä on ikävän pitkä aikaväli.
Lyhyesti toisen välivuoden kauppatieteilijän talousteesit Australiaan:
- Varaa päiväbudjetiksi vähintään 30 euroa. Sniiduilijakaan ei pärjää 20 eurolla.
- Osta oma auto. Sillä näkee enemmän kuin hengettömillä bussimatkoilla. Tulee myös halvemmaksi, jos on joku jakamassa kuluja.
- Mieti työluvan hankkimista, varsinkin jos haluat viipyä paikalla yli kolme kuukautta.
- Jätä itärannikon bailuhelvetit (Surfer´s Paradise, Airlie Beach) väliin. Persoonatonta australianaa, kalliit hostellit.
- Varaa reilusti ylimääräistä rahaa, jos haluat sukeltaa, purjehtia, hypätä laskuvarjolla tai kokeilla mitään biitsillä makaamista tai vaeltamista erikoisempaa.
- Älä hävitä transit-lentolippua, Philippine Airlinesilla ei ole vielä sähköistä lippusysteemiä.
Kommentit