Aamu aukesi puolipilvisenä. Vaikka Suomen-reissu vielä väsytti, oli huhujen mukaan mäessä eeppiset kelit. Ei muuta kuin laskemaan.


Ei tähän nyt keksi mitään pikkuhauskaa kuvatekstiä. Laskijana Miku Wilenius.


Yritin hieman erilaista asettelua. Vähän jäi sauvasta vielä. Taas Miku.


Sain vihdoin sen face shotin ruudulle. Mikun naama.

En ole varmaankaan ikinä hiihtänyt yhtä kuivaa ja kevyttä lunta. Ja vielä aurinkoisessa kelissä. Ja kaikessa rauhassa.

Silti fiilis ei ollut täydellinen. Liekö syynä vielä väsymys vai mikä ihme, mutta ei vain kulkenut. Ei huvittanut. Ehkä Suomessa oli liian mukava käydä.

Onneksi ilta kavereiden kämpillä, Mikaa kuunnellen ja laskureissuja suunnitellen ohjasi ajatukset taas oikeaan suuntaan.