Taivas aukesi ja laskemaanhan sitä oli taas mentävä. Highway, barry´s bowl, col de mines, vallon d´arbi ja muumimetsä jäivät alle. Aurinkokin näkyi pitkästä aikaa yli puoli tuntia, joten hommahan oli taas hallussa.

Viimeisellä hissinousulla laitoin suksia suksikoriin, kun joku heppu alkaa polottaa mitäliekieltään. Yrittää estää minun hissiinnousua ja pakkaa omat suksensa samaan meidän kanssa ja tulee hissiin. Mikä lie äijä, seniorihissilippu kaulassaan (yli 65-v) oli aivan hirmuna keskieurooppalaiseen tapaan ja nosti jo nyrkkiä. Minä ja kaverini olimme aivan monttu auki, että mikä sillä on hätänä.

Kävi ilmi, että kun nostin suksiani, oli hän saanut suksenreunasta osuman huuleen ja nyt hampaaseen sattui. Hän selitti, tai oikeastaan huusi, että löin häntä suksella, eikä suostunut millään rauhoittumaan. Oikeastaan kävi häntä sääliksi, koska luulisi ettei tuon ikäisillä tyypeillä olisi enää mitään stressattavaa. Lopulta ukko alkoi hengittää ja vähän rauhoittui. Noh, tietysti hän vaati minun sveitsiläistä vakuutusnumeroani. Iskin eurooppalaisen matkavakuutuskortin naaman eteen ja hän sitten tyytyväisenä kirjaili siitä policy numbereita ylös. En kyllä tiedä onko se kortti enää voimassa.

Ihme säätöä, varsinkin kun herran poskella/huulessa ei ollut mitään jälkiä. Toivottavasti häntä hävettää after-bissen jälkeen edes hieman, sillä vahinkoja tapahtuu. Ja vaikka olisin tahallani lyönyt häntä suksiparilla huuleen(?), niin ei silti tarvitse takaisin yrittää lyödä...