Puolipilvinen päivä kääntyi lopulta mukavaksi. Kävimme kahdella eri kivellä kiipeilemässä, itselleni tulivat tänään vuoden ensimmäiset kalliometrit.
Vaikka täällä nyt on ehdittykin asua jo jokin aika, silti Sveitsin ja varsinkin Valaisin alueen harrastusmahdollisuudet ällistyttävät. Kun Suomessa kiipeilykallioita täytyy etsiä ja ajella kymmeniä kilometrejä muutaman reitin perässä, on täällä kiviä ympäristössä niin paljon, ettei tiedä mistä valita.
Aamukiven aamupäiväinen aurinko laakson yli.
Tänään kävimme ensin Barmalla, eli kylän vieressä kohoavalla rosoisella kalliolla. Iltapäivällä suuntasimme läheisen pikkukylän, Sembrancherin, juna-aseman taakse, jossa kohosi mukava seinä. Pinta oli röpelöistä, mutta pääosin tasaista. Luksuskiivettävää.
Ylöspäin. Otteitakin löytyi.
Kiipeily tuo mukavaa vaihtelua hiihdolle, vaikkei sekään tylsää touhua ole. Mukavaa vaihtelua tuo myös se, että kiipeilyyn valmistautuminen ja koko projekti itsessään on kevyempi kuin mäkipäivä. Kamat autoon ja kivelle ja kun fiilis loppuu niin takaisin kotiin. Ei kestä pitkään.
Tänään varmistui myös eräs kauden hienoimmista reissuista. Jos tiistaina ei aivan lyö myrskykelejä, lähdemme Haute Routelle, eli vaellamme täältä Verbieristä Zermattiin, noin 80 kilometrin matkan pitkin vuoristoa. "Oikea" haute route lähtisi Chamonixista asti, mutta sinne kun ei hisseillä pääse, niin otamme tämän pätkäistyn reitin. Toisaalta vapaapäivien haaliminen töistä olisi teettänyt pidemmälle reissulle jo vaikeuksia.
Sakke vääntää Sembrancherin kalliolla. Lyhyellä reissulla ei edes farkkuja ehtinyt
vaihtaa venyvimpiin housuihin.
Kommentit