Kosmopoliitti lähtee kotiin.

Hostellissa jokaiselle on määritelty oma kaappinsa, jonka voi laittaa kiinni, vainoharhaisimmat (lue: newbiet) laittavat sen jopa munalukolla kiinni.

Sijoitan kaappiini passini ja tyhjän lompakon. Kukapa 8 vuotta vanhaa suomalaista läpyskää tarvitsee?

Lähtöä edeltävänä iltana kosmopoliitti löytää kaappinsa ovesta lukon. Respan Fernando lupaa avata kaapin voimapihdeillä, joku on varmasti vain erehdyksissään laittanut kamansa omieni päälle. Saat kyllä passisi ennen lähtöäsi.

Aamulla kaapin uutta haltijaa ei näy, joten naks vain ja kaappi aukeaa.

Passi ja lompakko ovat kadonneet.

Lentökentälle pitäisi lähteä 15 minuutin kuluttua. Kosmopoliitti ei hätäänny. Soitto suurlähetystöön. Sunnuntaisin ei paikalle ole ketään, tee rikosilmoitus ja yritä päästä lennolle sillä ja ajokortilla. Fernando sanoo, ettei mitään viestiä ole jätetty, siistijä saattaisi tietää.

Kosmopoliitin pitää hikoilla.
Kevyellä juoksulla kohti lähintä poliisiasemaa, joka on parin metronvaihdon ja usean pysäkin päässä.

Nousu tunneleista takaisin ihmisten ilmoille. Kännykkä värisee. "Passport is here. Come back!". Hostellille takaisin. Tässä vaiheessa kevyt juoksu vaihtuu portaiden harppomiseen. Kohta olisi kiire.

Yöpoika oli ottanut tavarat kaapissa ja laittanut ne erityiskätköön. Eipä ollut muistanut kertoa kenellekään muulle. Kiitos vain sille jampalle. Hymyilen kohteliaasti ja lähden kohti lentokenttää.

Kosmopoliitti saapuu lopulta kentälle ajoissa. Vain huomatakseen, että check ineihin on sadan ihmisen jonot. Uusi kenttä, eiköhän täällä henkilökunnan allokaatio toimi, muistelee kosmopoliitti talousbisneksellisiä termejä.

Vitut. Kaksi tätiä puolta kohti.

Kosmopoliitti buukataan seuraavalle lennolle. Mikäpä tässä, musiikkia podista ja nukkumaan. Pahat aavistukset hiipivät mieleen, kun rakas ystäväni 4gb Mini kolahtaa vessan kaakelilattialle. Ei kai vain... Take contact to customer service kertoo näyttö. Prkle.

Alkuperäisen aikataulun mukaan vaihtoaikaa Brysselissä olisi ollut neljä tuntia, nyt tunti ja kymmenen minuuttia.

Kone saapuu portille 20 minuuttia myöhässä. 50 minuuttia riittää kyllä uuteen checkiin ja portille juoksuun, kun osaa peliliikkeet.

Jos Madrid on pitkä kenttä, on Bryssel suorastaan ilmestyskirjallinen. Kone lähtee 15 minuuttia myöhässä, ja rullailee määränpäässä kaikessa rauhassa. Kosmopoliitti jyrää hidastelijoiden ohi vain huomatakseen, ettei illaksi kotiin pääse kuin Finnairin mainoksissa. Stana.

Tiskille. Iberia ei hoitanut osuuttaan, check in kesti tuplasti ennakoitavaksi osoitettua aikaa pidemmäksi, lento oli myöhässä, myöhästyin jatkolennolta. Miten tässä voi menetellä? Valitettavasti asialle ei voi mitään. Miten niin ei muka voi? Iberia on Iberia, kertoo ystävällinen Brussels Airlinesin virkailija.

Mikä parasta, upea, hieno ja ylistetty Credit Suissen kortti ei suostu antamaan rahaa seinästä. Soitto asiakaspalveluun: viimeinen palkka ei ole tullut tilille. Vtu.

Lento kotiin aamulla 9.15. Ei rahaa, ei paikkaa nukkua, podi epäkunnossa. Nälkä, jano, hiki, turhautuminen manana-meininkiin. Kosmopoliitin pinna on piirun päässä palamisesta, katkeamisesta, murtumisesta, leikkautumisesta, säpälöitymisestä, pirstaloitumisesta sekä luhahtamisesta.

Soitto kentän hotelliin. Visaa tukijoukoilta sähköpostivarmistuksen välityksellä.

Hotelli on laatuunsa nähden kallis, maisemat surkeat ja aamulla pitää herätä kuudelta. Kosmopoliitin tunnelmat eivät ole aivan voittajan tasolla.