Tänään vedettiin oikein vanhan tyylin laskupäivä: mäessä jo 9.30 ja takaisin 15.15. Taivas aukesi juuri meidän puolellamme vuoria niin, että näimme laskea koko päivän täydellisessä kelissä. Paukutimme samoja mestoja koko ajan siten, että siirryimme seuraavalle laskuille omien jäljistämme hieman sivuun, ja taas uutta linjaa. Alhaalla hissiasemalla aurinko lämmitteli juuri sen aikaa, kun kabiini tuli hakemaan kohti uusia laskuja.

Yleensä Verbierissä samaa paikkaa ei voi vetää kahdesti, koska ihmiset laskevat helposti saavutettavia offeja todella paljon. Mäessä oli kyllä paljon porukkaa, mutta näköjään kuiva pyyda hyvillä mestoilla ei kiinnostanut. Laskupaikat tiesi turvallisiksi esimerkiksi siitä, että samoja paikkoja hiihtelivät vuoristo-oppaat, joilla on täysi oikeudellinen vastuu laskuseurastaan.

Kuvia oli tarkoitus ottaa, mutta ei siinä vajaan kymmenen laskun aikana ehtinyt digillä räpsiä kuin vähän maisemakuvia.



Lunta oli satanut ihmeellisen paljon; ilman suksia lumi upotti vyötäröön asti.

Syvä ja epästabiili lumipakka aiheutti taas suru-uutisia. Tai oikeastaanhan ne laskijat niitä aiheuttivat. Tänään kaksi ihmistä hautautui lumivyöryyn ja menehtyi Mont Fortin bäkkärillä täällä Verbierissä. Vajaassa kolmessa tonnissa oli lumi muutenkin herkässä, aluetta tuntevat tietänevät Stairwayn offarin: aamulla koko seinä rojahti alas, yli metrin syvyinen kräkki.