Kommenttilaatikossa jasmo kysyy, eikö jengi käytä piippareita laskiessaan.

Lumivyörypiippari on siis vyötärön/kyljen korkeudelle kiinnitettävä hieman kännykkää kookkaampi laite, joka lähettää radiosignaalia. Jos laskija hautautuu vyöryyn, muut laskuporukasta (kukaanhan ei laskettele lumivyöryalueilla yksin) voivat laittaa omat piipparinsa etsintä-modelle ja etsiä kaverin, tunnustella tarkan paikan sondeilla (vähän kuin koottava telttakeppi, pituutta yleensä 240cm) ja kaivaa kaverin nopeasti esiin lapiolla (kokoontaitettavia, ei kuitenkaan mitään intin versioita) tai jos lumi on kovaa, tehdä ensin lumisahalla lumesta paloja.

Loukkaantumisia vähentää myös kypärän käyttö, koska vyöryssä uhrilla ei ole paljon lumelle sanottavaa. Kivien yli mennään lujaa, jos niitä sattuu eteen. Samoin selkäpanssarin käyttö on hyödyllistä, vaikkakin sen eduista on ristiriitaista tietoa.

Lapioitakin on monenlaisia, sekä muovisia ja metallisia. Vaikka muovinen ei hajoakaan, se taipuu eri tavalla kuin metallinen. Lapion ja muiden tavaroiden kantaminen mukana ei ole ainoastaan itseään varten, vaan laskukavereita. Vyörylumi voi jämähtää hyvinkin nopeasti, koska liikkuva lumi lämmittää itseään. Jäistä lunta on ikävä hakata muovilapiolla, jos se on edes mukana. Itse en laske mielelläni tyyppien kanssa, joilla ei ole asiallisia varusteita mukanaan.

Varsinkin isoissa turistikeskuksissa (Verbierissä asuu vuoden ympäri 2500 asukasta, talvikaudella n. 30 000), joissa offarit ovat helposti saavutettavissa, niillä hiihtelee monenlaista aurailijaa. Tietoisuus olosuhteista, lumen rakenteesta, vyöryvaaran ja alapuolella olevien laskijoiden (vyöry tulee yleensä aika lujaa, ja se useimmiten laukeaa ylhäältä) huomioiminen...

Niin, turvallisinta olisi lasketella rinteissä, ainakin periaatteessa.