Sunnuntaina oli ohjelmassa Pesä Ysien vieraspelin raportointi Jyväskylästä. Olen käynyt katsomassa Lappeenrannassa muutaman Pesä Ysien pelin, mutta yleisesti ottaen pesäpallostadionit ovat olleet tuntematon alue elämässäni.

Kohteena oli siis Jyväskylän Hippoksen pesäpallostadion. Kisapuistoon (PY:n kotikenttä) verrattuna puitteet olivat komeat. Katsomot oli rakennettu kotipesän ympärille, aivan kuten oikeasti pitäisikin. Kisapuistossa on katsomot sivulla sekä siirrettävät pienehköt katsomot kotipesän takana. Ei ole ihan vastaavaa tunnelmaa.

Hippoksella oli törkeän vähän katsojia, vaikka kyseessä oli välieräsarjan avaus. Järjestäjien ilmoittama 402 ei pitänyt millään paikkaansa. Todellisempi luku oli 250 hengen paikkeilla.

Lappeenrannassa yleisö arvostaa hienoja suorituksia, mutta todellista fanikatsomoa ei ole. Kirittärillä faniosastoa johti yksi sankari. Hän oli tosin ainoa, jolla oli pelipaita päällään ja lippu kädessä, mutta ääntä lähti enemmän kuin muusta yleisöstä yhteensä. Tuomarit, Pesä Ysien pelaajat ja pelinjohtaja saivat omansa, toisaalta oikeaoppisesti omia kannustettiin, tai hän kannusti, raivoisasti.

Kuuluttaja ei yltänyt lähellekään Kisapuiston mestarin tasoa. Kuulutuksissa kerrottiin lähinnä kuka löi, kuka toi juoksun ja kuka paloi. Kisapuistossa kerrataan pelin kulkua, kerrotaan mitä toinen joukkue seuraavaksi yrittää, kommentoidaan kenttätapahtumia ja luodaan tunnelmaa. Hippoksella olisi paljon opittavaa siitä.

Hippoksen kisamakkarat olivat ensiluokkaisen jauhoisia ja taidokkaasti käristettyjä siten, että koko makkaraa peitti tummanruskea kuori. Mustaksi asti ei ollut päästetty. Myös limonadi oli kylmää. Makkara oli halpaa (1e/kpl).

Pressikopissa oli nettiyhteys, mutta lämmitys puuttui. Puhaltimia olisi kaivattu, sillä nyt muistiinpanot piti tehdä lehdistötilaisuudessa kohmeisilla sormilla.

Kokemus jäi vierailijoiden tappiosta huolimatta positiivisen puolelle. 500 katsojaa lisää, niin tunnelma alkaa olla kohdillaan.