Parin Sveitsissä nukutun yön jälkeen olo on taas mukavampi. Myös kevyt henkinen blues on kunnon yöunien myötä vaihtunut rentoon rockiin. Aivan alkuun tuli tunne, joka on hyökännyt päälle viime kausina samalla tavoin aivan alussa. Eli sellainen epävarmuus, että kannattiko tänne nyt tulla. Samat vanhat naamat vetävät Guinnessia, samat alkkikset heittelevät dartsia ja jutut ovat samat kuin viime huhtikuussa.


Parvekkeen näkymä. Aika suolainen jos ajattelee, että vuokra 15 neliön huoneesta on sähköineen ja vesineen noin 550 euroa/kk.

Jotenkin tämä kausi tuli ihan puskista, koska syksy meni jotenkin vauhdikkaasti ohitse. Henkinen valmistautuminen jäi puolitiehen.

Mutta. Kaksi ensimmäistä iltaa töitä takana. Se menee jo rutiinilla, joten ei tarvitse liikaa keskittyä perusasioiden hallintaan. Jotakin uutta haastetta olisi mukava löytää, mutta eiköhän uusiin työkavereihin tutustumisessa mene oma aikansa.


Perinteinen lumibarometrikuva Marlenasin ja Savoleyresin suunnasta.

Pubilla on viime vuosina työskennellyt sama ydinryhmä, joka osaa järjestää hyviä bileitä ja joilla tuntuu aina olevan hyvä meno päällä. Tänä vuonna moni heistä on jättänyt kauden väliin ja lähtenyt opiskelemaan tai muihin työpaikkoihin. Sinällään harmi, koska näiden tyyppien kanssa on mukava tehdä töitä. Ehdin jo ajatella, ettei tällä kaudella tule mitään uutta eteen, mutta turha luulohan se oli. Noh, kaikkeen pitää tottua.

Yksi hauska tapaus on jo löytynyt. Eräs duunari tuli Etelä-Afrikasta Euroopan-kiertueen jälkeen tänne töihin. Hän ei ole ikinä nähnyt lunta, eikä tiennyt valitako lautailu vai hiihto. Mielenkiintoista seurata, miten hänen lasku-ura etenee.

Lunta ei ole näkynyt, eikä sitä taida olla ihan lähiaikoina luvassa. Onneksi aurinko sentään paistaa.


Joko sitä lunta tulis? Tästä ja blogikirjoittajakuvasta kiitos Robille.