Lumi oli aivan mieletöntä. Sitä oli paljon, se oli raskaankevyttä, sitä oli paljon, se oli upeaa, sitä oli paljon, avasimme linjoja eli "korkkailtiin mestoja", lasku sujui, sai mennä lujaa, kikkailla, kaatuilla, nauttia, nauraa, kastua, hikoilla, kuivua... Aivan uskomaton päivä!
Ei ihan shampanjaa, mutta lumi irtosi aaltomaisesti laskijan edessä. Antti antaa mennä.
Tänään jätettiin paskanpuhuminen sikseen ja laskettiin siis mäkeä. Aamusta eteenpäin uutta looppia edellisen perään. No friends on a powder day eli ylhäältä lähdettiin ja hissillä nähtiin. Turvallisuudesta kuitenkin pidettiin huolta, eli yksin ei sohlailtu. Ihan mieletöntä. Lunta oli yltäkylläisesti, ne kuuluisat pohjat olivat kunnossa ja elämä oli aivan kerrassaan ihanaa. Ja sitten mentiin taas hissillä ylös.
Rentoa korkkailua.
Lasku sujui kerrankin hyvin. Vaikka ei sitä laskuasentoa jaksanut ihan koko ajan miettiä. Välillä piti vain antaa mennä lujaa ja nauttia fiiliksestä. Ja fiilishän oli kerrassaan huumaava. Puiden välistä piti välillä etsiä vähän linjaa, mutta viimeistään parin puskan jälkeen löytyi taas tyhjää tilaa. Puhumattakaan niistä avoimista aukoista, joilla sai päästellä menemään. Ja lyhyistä jyrkistä kohdista, joilla piti miettiä, että miten kääntyy. Lumi valuu kevyesti perässä kuin hiihtoleffassa ja rokki soi, vaikkei kuulokkeita olekaan korvilla.
Antti etsii uusia linjoja.
Hyvä jengi, vauhdilla alaspäin, sitä lunta, lisää lumisadetta, aijaijai. Olisiko tänään kannattanut lukea mieluummin tenttiin? No ei todellakaan, muuten en olisi voinut lähteä illaksi Chamonixiin iltateelle hehkuttamaan päivän laskuja. Tietty nixissä pojat ja tytöt olivat hiihtäneet jyrkempää, syvempää ja kaikin puolin parempaa lunta, mutta ei sen väliä. Meillä oli mahtavaa!
"Kyl mä lennän ton kuusen yli" voidaan lisätä kuuluisien viimeisten parahdusten joukkoon. Käsillä kuitenkin hyvä suojaus.
Kommentit