Tämän postauksen kirjoittaja omakuvassaan. Myös muut kuvat ovat Samun ottamia.
"Jotta saisimme Artun blogiin vaihtelua, niin kerron miltä elämä Alpeilla näyttää viikkoturistin silmin. Ensimmäiset erikoiset tapahtumat sattuivat bussimatkalla Genevestä Verbieriin, kun ranskalainen bussikuski kauppasi olutta linja-autonsa hanskalokerosta kahden frangin hinnalla. Myös huoltoaseman wc:ssä ollut hammasharja-automaatti oli erittäin mielenkiintoinen.
Ensimmäisenä iltana tutustuin alakerrassa olevan pubin hämmentävään ilmapiiriin. Useat baarimikot ymmärsivät tärkeimmät suomenkieliset lauseet, joten oluen ostaminen luonnistui helposti omalla kielellä. Lisäksi loppuillasta tutustuin ns. "shotti-baariin", jossa yläosaton suomalainen baarimikko joi juomia saamaan tahtiin kuin tiskillä olleet puolialastomat suomalais- ja brittikausilaiset.
Bileet Pubin tyyliin. Briteillä oli naamiaiset, tai niin sitä ainakin toivoisi.
Alkuviikon laskusäät olivat hieman kehnot. Sää oli sumuinen, näkyvyys erittäin huono ja vuoristoilman ohuus todisti huonon kuntoni. Huonon sään vuoksi aikaa jäi enemmän yöelämän kenttätutkimuksiin. Yöelämä verbierissä on näkemisen arvoinen, koska harvoin suomessa näkee yhdeksän aikaan illalla ihmisiä tanssimassa pöydällä ympäripäissään. Erilaisia anniskeluravintoloita on miellyttävän paljon ja myös ruokailumahdollisuudet ovat hyvät. Oluen juonti on edullisin vaihtoehto, sillä eräälle suomalaiselle matkaajalle tuli hieman yllätyksenä 19 frangin valkovenäläiset.
Memo Gonzales esiintyi Wunderbarissa. Iso mies ja iso hiki, jota näkyy jo vähän olkapäillä.
Loppuviikosta säät olivat mahtavat. Hauskaa oli myös seurata kausilaisia kun ensimmäiset kunnon laskusäät alkoivat. Mukavilta tuntuneet tyypit eivät enää halunneetkaan laskea viikkoturistien kanssa vaan kiire omille rinteille oli valtava. Verbierissä riittää kyllä merkattuja rinteitä, joiden laskeminen erityisesti aurinkoisessa säässä on erittäin mahtavaa.
Miku testaa lumen lento-ominaisuuksia.
Viimeisenä laskupäivänä Arttu järjesti minulle patikointiretken merkkaamattomille rinteille. Itse laskeminen oli hauskaa, mutta suurin osa päivästä kului kävellessä, joka oli epämiellyttävää pienessä flunsassa. En myöskään suosittele tällaisia reittejä lumilautailijoille, koska siirtymäreitit ovat pitkiä, kapeita ja liian loivia.
Kokonaisuutena viikon matka oli hieno kokemus. Verbier on hyvin sosiaalinen paikka ja uusia tuttavuuksia tulee joka päivä. Laskeminen on täällä Suomeen verrattuna aivan erilaista ja juhliminen paljon hauskempaa. Tällä hetkellä olen juuri lähdössä takaisin Suomeen, kun ulkona paistaa aurinko kirkkaalta taivaalta. On suorastaan mahtavaa päästä takaisin Suomen kylmään, räntäsateiseen ja harmaaseen arkeen. Kiitos ja kuulemiin."
Verbierissä ei baarin jälkeen voi ostaa grilliruokaa, vaan nälkä lähtee suklaakroissanteilla ja muilla leipomotuotteilla. Kaupankäynti hoituu suoraan ikkunanraosta.
Kommentit