Juttelin erään kaverin kanssa - yllättäen - työnteosta. Kaveri oli kovasti sitä mieltä, ettei hän olisi valmis ysistä viiteen -duuniin, vaan nykyinen epäsäännöllisempi sopii kuin korkki pulloon. Itse huutelin vastaan pitkien vuorojen rasittamana, että olisihan se siistiä, jos tietäisi jokaisen viikonlopun olevan vapaata ja iltaisin olisi omaa aikaa.

Myöhemmin huomasin oikeastaan myötäileväni kaverini argumentteja ja ajattelumallia jopa käytännön tasolla. Oikeastaan on mukavaa, että välillä on töitä viisi päivää putkeen, mutta toisinaan viidessä päivässä on vain yksi työvuoro. Olen kokeillut toimistotyöaikoja, eikä se ole ehkä minuakaan varten, ainakaan vielä.

Vuorohommissa parasta on tietysti lisät. Ihmettelen vain, miten kukaan perheellinen jaksaa vääntää vuoroissa, tai oikeastaan viitsii. Ehkä työ on silloin vain tapa hankkia toimeentulo, ei mikään itsensätoteuttamiskeino.

Kesti muuten 22 vuotta, että valkoiset kengät säilyvät hohtavina yli puolitoista kuukautta. En ole moneen vuoteen "uskaltanut" ostaa sellaisia, koska aiemmin väri muuttui parissa viikossa harmaaksi. Mutta nyt, ensimmäinen askel kohti aik... jotakin suurta on otettu!