Täytyy myöntää, että keskustelu kaudesta Alpeilla on hauskaa. Yllätykset ovat muutenkin mukavia, joten miksei niitä voisi järjestää tavallisen keskustelun yhteydessä.

Aloitin tänä syksynä opiskelut yliopistossa. Läheisimmät opiskelukaverit ovat tietäneet jo jonkin aikaa, että lähden reissuun, suurin osa ei. Puhun kyllä mielelläni itsestäni ja suunnitelmistani, mutta useimmiten vain, jos joku kysyy. Itselleni tämä ei ole sen enempää kuin suunnitelman mukainen muutto lähemmäs oikeita laskupaikkoja, ei nyt toisella kerralla enää mitenkään erikoisen hehkutettava huippuhetki.

Viime viikolla kävin koululla ja näin paria kaveria. Toinen sattui kysymään tarkkaa lähtöpäivää, ja sanoin lähteväni seuraavan viikon lauantaina. Samassa porukassa oli pari muuta kasvoiltaan tuttua kurssikaveria. Keskustelu oli aika hauska.

Kaveri: Aijaa, oletko lähdössä jonnekin?
Minä: Joo, Sveitsiin.
K: Ai vaihtoon vai?
M: Eeh, lähden laskettelemaan ja tekemään vähän töitä. Hiihtopummiksi.
K: Aijaa, vähän hienoa! Oletko montakin viikkoa?
M: No joo, tarkoitus olisi olla viisi kuukautta.
K: Mitäh?!?!?!?!? Oikeasti?! Mites opiskelut, kurssit jäävät kesken, milloin aiot valmistua?
M: Niinhän ne jäävät, mutta eikai tässä vielä muutamaan vuoteen ole kiire..?
K: No niin tietysti...

Tuollaisia keskusteluja olen käynyt viime aikoina useampiakin. Ihmettelen, miten ihmiset ovat niin kiinnostuneita opintojen edistymisestä. Samat tyypit jauhavat, kuinka opiskeluaika on rentoa ja hienoa ja kivaa ja huoletonta ja... Sitten ihmettelevät, kun joku ei teekään case-harjoituksia eikä istu luennoilla.

Tarkoitukseni ei ole vähätellä opiskelua. Ajattelen pikemminkin niin, että jos tekoni toimisivat jollekin kimmokkeena repäistä ja ottaa pään pois puskasta ja saada hänet katsomaan elämää kirjojen ulkopuolelta, olisin tyytyväinen. Hänen puolestaan.