Aamulla tarkoituksenamme oli valloittaa puoli maailmaa ja skinnailla vuoren laelle sekä laskea sieltä alas. Suunnitelmaan tuli pieni mutka eteen, kun hissit olivatkin Brusonin puolella jo suljettu. Jos aukiolo on tiettyyn päivään asti luvattu, eikö silloin sinä päivänäkin pitäisi hissien pyöriä? Surkeaa palvelua.

Koska oli vielä aikainen aamu, hyppäsimme autoon ja lähdimme ulkomaanmatkalle. Ihan Ranskaan asti.


Ennen laskuretkeä on hyvä tankata hampurilaisella energiavarastot kohdalleen. Sakke edustaa.

Tällä kaudella on verbieriläisiä käynyt paljon Chamonixissa, milloin juhlimassa, toisinaan laskemassakin. Tällä kertaa ajatuksena oli skinnailla vähän ja laskea sen jälkeen.


Skipe näyttää laskulinjoja bussin tuloa odotellessamme.

Nixissä hiihtoalueet on levittäytyneet laajalle alueelle. Ennen hissille pääsyä meidän piti odotella 20 minuuttia bussia ja sen jälkeen vielä hautua bussissa ainakin kaksi tuntia. Noh, ehkä puoli. Mutta joka tapauksessa, meillä hissiasema on paljon lähempänä.


Jäätikön yli kannattaa mennä vauhdilla.

Lopulta tuhottoman jonottamisen jälkeen (ei tällaista ole Verbierissä) pääsimme mäkeen asti. Ja pitkästä aikaa skinit alle. Skinnaaminen eli nousukarvoilla ylämäkeen kävely on kivaa, varsinkin kun maisemat ovat komeita. Ihan jo niiden takia kannatti tulla oikeiden vuorien puolelle.


Pojat nautiskelevat randotouhusta.


Vastamäeltä oli hyvä katsella ensi kauden laskulinjoja.

Tällä kaudella en ole aiemmin skinnaillut puolta tuntia pidempään. Tämän päivän nouseminen oli mukavaa vaihtelua, sillä nousua kesti haikkeineen reilut pari tuntia. Tunsi todella tehneensä jotakin.


Ja taas, Skipe näyttää mistä mennään ensi viikolla.

Lopulta pääsimme jonkin töppyrän laelle. Eteemme avautui laaja kenttä, jossa lääniä riittää vaikka kahdelle Bäkkärille. Vähän eri meininki tällä puolen massiivia.


Antin omistama, monien himoitsema banaanikotelo. Ei muussannu bansku. Made in Canada, kuulemma.

Sitten lasketeltiin.


Miku puikkailee astetta kaltommassa mäessä.

Lumi ei ollut toiveistamme huolimatta shampanjapyydaa, josta miinus Nixille. Mutta kivaa hiihtoa silti. Samettista firniä eli keväistä pehmeää lunta riitti vertikaalimetritolkulla. Oli kiva päästellä menemään. Ja vähän kun laski sivuun, sai laskea parin käännöksen verran jyrkkää. Siistiä.


Miten niin suomipekalla ei käy flaksi?

Chamonix tarjosi leveää ja isoa kenttää. Sai päästellä menemään, jos vain uskalsi. Loppupätkä ennen päätymistä La Tourin (?) kylään oli mukavaa polvenvääntölunta. Niin raskasta ja vetistä nuoskaa en ole ikinä aikaisemmin päässyt laskemaan. En tiedä, oliko kokemus välttämättä mitenkään tarpeellinen, mutta onpahan sitäkin nyt kokeiltu.


Kohti paluubussia.

En olisi aamulla arvannut, että päivän jälkeen olisi uusi Chamonixin reitti laskettu. Ja olipahan eri kaliiberia kuin Verbierin perusmäet. Tai että olisin Nixistä myöhässä lähtiessämme ehtinyt vielä töihin ajoissa, helposti. Kiitoksia paikallisille!