Joskus viikon alussa tuleva työurakka hirvittää ja masentaa jo valmiiksi. Urheilutapahtumien viikonloppuun painottumisesta ja työvoimapoliittisista syistä johtuen meillä yksi mies hoitaa maanantain ja tiistain. Se tarkoittaa periaatteessa kahdestatoista kahteentoista kestävää työvuoroa.

Tämän viikon nakitus jatkuu ke-to iltavuorolla sekä sunnuntaisella illalla.

Yksin koko päivän hoitaminen ei sinällään ole raskasta, vaan lähinnä stressaavaa - kaikki asiat pitää muistaa, vääntää joku juttu, pohtia näkökulmia, yrittää miettiä tulevaa ja taittaa vieläpä sivut deadlineen mennessä.

Oikeastaan alkuviikosta ei luominen ole voimissaan. Pääpaino on enemmän ylläpitämisessä. Kun kuitenkin on innokas kesäpoika, niin mielellään muuttaisi vaikka maailman. Kun se ei ole mahdollista, kokee toisinaan lievää riittämättömyyden tunnetta.

Mutta sekin menee ohi, kun pohtii elämän pieniä iloja, kuten juhannusta. Nyt alkukesän juhlaksi olisi luvassa jotakin muuta kuin mökkiä tai kaupunkia. Tarkoituksena olisi lähteä Olhavalle koko juhannukseksi.

Ensin tietysti ajattelin, että siellä saa ainakin olla rauhassa telttailemassa ja makkaraa järsimässä. Mutta toisaalta, entä jos kaikki pääkaupunkiseudun soololiidaajat ajattelevat samalla tavalla? Perjantaina paikalla onkin jo telttakylä.

Noh, kunhan säät nyt pysyisivät jotenkin poutaisina. Tällä hetkellä ukkosrintama näyttää ikävästi lähestyvän Suomea kohti viikon puoliväliä mentäessä. Tanssin vaikka juurikin otsikon ripaskaa, kunhan kalliot ehtisivät kuivua viikonlopuksi - sikäli kun mitään märkää tuolta taivaalta olisi tulossa. Pääsisi harjoittelemaan kuvaamistakin oikein ajan kanssa.