Heräsin aamulla reippaana jo heti kymmenen jälkeen. (Nämä aikaiset aamut ovat niin harvinaisia, että ne ovat mainitsemisen arvoisia.) Siitä samoilla vauhdeilla mäkeen katselemaan, että paistaako aurinko. Paistoihan se. Paljon muuta kerrottavaa ei hiihtelystä ole. Paitsi että suksenpohjat ovat kuin hiekkapaperille vedellyt.

Illalla oli töissä taas mahtava kiire päällä. Koska tiedossa oli, että baarin puolella pitää taistella, varustauduimme duunikaverin kanssa hihattomilla t-paidoilla ja sotamaalauksilla. Ainakin ihmisillä oli hauskaa.

319826.jpg
Usvainen laakso.

Tuli mieleen aikaisemmasta blokkarin kommentista, jossa hän sanoi tietävänsä, miltä tuntuu olla lasinkerääjänä eli tavallaan ravintolan alinta kastia. En ole työskennellyt suomalaisissa baareissa, mutta täällä meillä on hyvin pitkälti tiimihenki korkealla lasinkerääjien, baarimikkojen ja ovimiehen sekä muun henkilökunnan kesken. Se näkyy jo siinä, että kaikki saavat saman kategorian palkkaa, tietysti takana olevien kausista määrästä riippuen.

Yleensä on jopa niin, ettei baarin takana "saa" tehdä mitään erikoista, mutta lasinkerääjillä on enemmän vapauksia, esimerkiksi juuri pukeutumisen tai pukeutumatta jättämisen suhteen. Lisäksi kommunikointi asiakkaiden kanssa sujuu helpommin, kun baarin puolella voi hetkeksi pysähtyä juttelemaan. Tietysti käsien lihakset pysyvät hyvässä kunnossa, josta on hyötyä kiipeilyä ajatellen.

Vaikka totuus on tietysti se, että niiden tuoppien kantaminen ei ole mitään hohdokasta touhua, niin yleensä meillä on ainakin hauskaa. Useimmat miesbaarimikot ovat aiemmin työskennelleet blokkareina, joten he osaavat arvostaa duunia ja auttavat tarvittaessa.

Huomenna vihdoin ja viimein vapaapäivä. Pitää käydä Martignysta ostamassa vaatetta uuden vuoden bileitä varten.

Ai niin, lunta olisi luvassa ensi viikon alkupuolella. Vaikka ihmiset ovat tähän mennessä olleet hyvin rauhallisina, viime aikoina keskusteluissa vilahtelee yhä useammin sanat lumi, kymmeniä senttejä, maanantaina ja tiistaina sekä mahtavaa.