Fraser Island on maailman suurin hiekkasaari. Koska lautta, luvat, autovuokra ja kaikki muu sala olisi maksanut omaisuuksia, oli fiksuin tapa nahda yksi tuhannesta Australian maailmanperintokohteesta pakettimatkalla.

Ja sitten mennaan.

Aamulla Toyota Land Cruiser (se on sellainen iso maasturi) oli lastattu muutamalla englantilaisella, skotilla, saksalaisella ja yhdella suomalaisella seka hillittomalla maaralla ruokaa seka retkeilyvalineita.

Saarella ei ole teita, joten autojen pitaa olla isoja ja renkaissa matalat paineet. Ajaminen oli vahan kuin lumisohjossa, eli aika hauskaa. Vuorovesien ansiosta rannoilla pystyi huristelemaan 80 kilometrin tuntivauhtia. Se oli aika villia, kun muutamien metrien paassa parimetriset aallot lyovat rantaan.|


Osa sadan kilometrin yhtamittaista rantaviivaa. Kiinteistonvalittajan unelma, jos UNESCO ei suojelisi aluetta.


Siella keskella vaalean ja vaaleamman hiekan valissa nakyy ihminen.

Fraser Island on siis muodostunut hiekasta. Yllattavan vihreaa siella silti on, johtuen jarvista, jotka taplittavat 120 kilometrin pituista kaistaletta tasaisesti. Epavirallisten tietojen mukaan saarella on enemman hiekkaa kuin Saharassa. Tieda siita, mutta maisemat olivat varsin komeat.


Lake McKenzien vesi on kirkkaampaa kuin uimahallissa. Vahan tuo pilvisyys vie hohtoa pois.


Fraser Islandilla elaa rotupuhdas dingo- eli villikoirapopulaatio. Yhtaan sellaista en kylla nahnyt, vaikka niista varoiteltiin jatkuvasti. Call for help - kannykat eivat toimi saarella. Noh, ehka huutaminen riittaa.

Kolmen paivan ja kahden yon jalkeen palasimme takaisin Rainbow Beachille. Ensimmainen ja viimeinen pakettimatka on nyt takana. Ihan kivaa, mutta liian valmiiksi pureskeltua. Onneksi brittihuumori pelasti paljon.


Brittien kanssa on mukava vertailla rusketusta.


Ihan kohta ollaan Brisbanessa. Violetti vari kertoo etenemisesta Townsvillen jalkeen.