Edellisen kerran minulla on ollut lyhyet hiukset 2006 syksyllä. Siitä lähtien malli päässäni on ollut siistimisiä lukuunottamatta jatkuvasti kasvava.


Pitkä pummitukka.

Pitkähköt hiukset minulla oli ollut edellisen kerran joskus ala-asteella, eli 1990-luvulla. Aloin kasvattaa pitkää tukkaa, koska tuntui sille. Kieltämättä kollegoiden kommentit mm. toimituksessa saivat pitämään pääni, näytin kuulemma joltain pummilta.

Pitkissä hiuksissa on aivan järkyttävä huolenpito, jos niiden haluaisi näyttävän edustavalta. Pitäisi pestä, huoltaa, kammata(!), laittaa... Kaikenlaista sellaista, pitkähiuksiset ehkä tietävät. Aloin myös hiljalleen ymmärtää osittain ehkä jopa sitä, miksi tytöillä kestää vaikkapa baari-iltaan valmistautumisessa niin kauan. Onhan siinä kuontalossa tekemistä.

Tänään alkoi riittää. Hiukset kun tarttuvat paikkoihin, jäävät nukkuessa kiristämään ja ovat aamulla solmussa, ahdistavat muutenkin. Menin parturiin ja sanoin, että tee mitä huvittaa, kunhan ei ihan millisängeksi vedetä.
City-lehden kaupungin parhaaksi valitsema parturi Rody The Barber Shopista Fredrikinkadulta osaa kyllä ehdottomasti työnsä. Pidän lopputuloksesta, vaikka puhetta oli ehkä hiiieman pidemmästä tyylistä. Kasvaahan tuo.


Huh, helpotti.