Edellisenä päivänä ennuste oli luvannut aamuksi lumisadetta. Verhon takaa paljastuikin sininen taivas ja harvinainen näky viime aikoina, eli aurinko.

Lähdimme Breventin puolelle haikkaamaan eräs komea seinä mielessämme. Ylöspäin oli hankala tehdä portaita, kun lunta oli rintaan asti. Haikkilaulujen avulla selvisimme aika pitkälle, vaikka vähän korpesi katsoa lumikenkäileviä lautailijoita ja skinnailevia suksijoita. Meillähän ne kamat jäivät kämpille.

1410898.jpg

Aurinko paistoi ja elämä oli mukavaa. Koskematonta kenttää näkyi joka puolella, kunhan vain jonkin valitsisi. Koska suuri tavoitteemme oli myöhäisen lähdön ansiosta liian suuri, päädyimme laskemaan perusseinää. Samalla loppui auringonpaiste, kun laakson päällä hengailleet pilvet peittivät auringon ihan lopullisesti.

Hiihtelimme sitten takaisin alas aika koppuraista lunta. Peililasit sinkissä olivat aivan mahtavat. Jos jotain hyvää, niin naamaa kiristää mukavasti. Alkaa rusketus olla kohdillaan.