Aamulla oli tarkoitus lähteä valloittamaan vähintää viisi kukkulaa ja loppu Vallisin laaksosta. Olo oli kuin ilmapallolla, joka oli täytetty innolla. Eli valmiina oltiin.

Hississä sitten huomasin, että piippari oli jäänyt kotiin. Menihän siihen neljä ja puoli kuukautta, että tuo perustavaa laatua oleva virhe sattuu kohdalle.

Paistoi se aurinko onneksi terassillekin. Pari tuntia meni mukavasti unenkaltaisessa horroksessa. Puolikas vapaapäivä tuntui hyvälle.

Perjantaisesta hypystä jäykistynyt yläselkäkin alkoi vertyä.