Viime päivinä aurinko on paistanut jatkuvalla syötöllä. Muistan, kun keskitalvella auringonpaiste olisi tarkoittanut reipasta lähtöä mäkeen. Enää sitä kiirettä ei ole. Tietysti syynsä on kelillä; aamulla rinteet ovat jäässä, eikä puuterin perässä jaksa haikkailla tuntikausia, ainakaan joka päivä. Rinteet lämpenevät ja pehmenevät vasta iltapäiväksi, joten päivärytmi on muuttunut yötyöläiselle armolliiseksi; mäkeen voi hyvällä omatunnolla mennä vasta kahdentoista aikaan.


Kylässä alkaa jo ruoho kukkia. Jos mutavelliluistelu ei kiinnosta, pitää 2 200 metristä hipsiä kylille (1 500m) hissillä.
Ehkä myös se suurin polte on saatu heivattua pois mielestä, ja voi rauhallisin mielin keskittyä mukaviin juttuihin.

Tänään kävimme katsomassa vähän kallioita. Jos joku vielä sanoo, että Alpeilla ei ole lunta, niin kannattaa katsoa seuraava kahden kuvan sarja.


Esillä sondi, pituutta 2,40 metriä ilman lopun käsiosaa.


Lumi loppui juuri ja juuri ennen sondia. Tuossa kohtaa kallio tulee vastaan kahden ja puolen metrin syvyydessä.

Kävimme katsomassa yhtä kalliota jopa ylhäältä asti. Alastulo näytti alhaalta hyvältä, mutta ylhäältä ei ihan niin jyrkältä. Noh, ilmassa keho lepää, vai miten sitä sanotaankaan.


Ylhäältäpäin, kuvaajana Miku.


Alhaalta, kuvaajana Rasse.

Ilmalento meni räpistellessä, mutta hyvässä kontrollissa. Alastulon lumi oli aika jämäkkää, sai vetämään niin sanotusti iskarit pohjaan.

Viime vuosina huhtikuun toisella viikolla on satanut lunta lähes poikkeuksetta. Nyt näyttää vähän heikoilta, sillä grand soleilia on luvassa loppuviikollekin. Toivotaan, että vielä tulisi yksi sade.


Näkymä parvekkeelta.