Yksi koulun viikkotehtävistä. Aiheena heijastukset noin niin kuin yleensäkin. En ole koskaan ollut suuri heijastusten fani, mutta hyvähän niitäkin on harjoitella.

Lisäksi treenasin vähän laajemman zoomin käyttämistä. Oma mukavuusalueeni liikkuu tavallisesti 70 ja 200 millin välillä. Nyt olen jättänyt 70-200 -putkeni kaappiin, ja kuvaillut vain täyskennoisella kameralla 24-70-millisellä, vieläpä tarkoituksella yrittänyt pitää polttovälin itsepintaisesti siellä laajassa päässä.

Treeni on tehnyt hyvää, väittäisin. Olen päässyt vähän irti tavallisesta harmonisesta kuvauksesta. En sano, että kokeilut olisivat aina onnistuneita, mutta kuten olen tainnut aiemmin jo mainita, koulutehtäväthän ovat hyvä alusta kokeilulle ja harjoittelulle.

Heijastuksissa minua ärsyttää ehkä eniten niiden näennäisesti helppoa visuaalisuus. Tietysti heijastuksia voi tehdä hyvin ja erinomaisesti, mutta se ei ole helppoa, kuten ei mikään hyvä valokuvaus. Silti heijastukset ovat usein vähän helpolla tehtyjä. Niille ei aina löydy perusteita.