Viikonloppuna ehdimme kiipeilemään. Playa Del Verbierissä aurinko paistoi ja elämä maistui, joten suuntasimme läheiselle kiipeilykalliolle, joka avautuu tietysti etelään.

Lähestymismarssi oli hieman luminen, mutta itse kivellä t-paita ja shortsit oli aivan riittävä keli. Paitsi varjossa untsikka oli vielä ihan kiva lisä.


Näitä riittää.

Kiipeily oli oikein kivaa, vaikkakin rutiini kaikkineen on ihan hakusessa. Muistin taas, miksi kiipeily alkujaan nappasi mukaansa. Kiipeilyssä (ja hyvissä laskupaikoissa) keskittymisen täytyy olla kohdillaan. Ei ehdi miettiä päivän muita hommia, kun kurottelee kohti seuraavaa otetta. Ja köyden varaan hyppääminen on aina yhtä jännää.


Sakke varmistaa.


Maiju keskittyy.


Sakke hyökkää pimeydestä.


Sakke lepuuttelee kätöstään.

Illalla ajelimme Chamonixiin. Löysimme kämppämme ja ruokakaupasta perustavarat.


Shoppin frenzi.