Australian parlamenttitalon katolla viheriöi upea nurmikko, vaikka koko maata koettelee hurja kuivuus. Nurmen yläpuolella kohoaa nelijalkainen rakennelma, joka päättyy 80-metriseen lipputankoon. Tangossa liehuva Australian lippu on kaksikerroksisen bussin sivun kokoinen.


Lipun liehumien kuvaushetkelal olisi ollut jo liikaa vaadittua.

Australian lippu on suosittu käyttötavara. Voisiko siniristilipusta tehdä ranta- tai kasvopyyhettä?

Kunnioitus on vähäistä myös senaatissa. Jos istuntoa kuuntelee silmät ummessa, voisi luulla olevansa aikuisten hiekkalaatikolla. Toki Suomessakin on välihuutelua, mutta täällä asiallinen puhe tuntuu olevan vain mainostauko huutelun ja riitelyn välillä.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Australiassa ei tarvitse maksaa televisiolupamaksuja. Siksi puolen tunnin ohjelman aikana saattaa tulla kolme tai neljä mainostaukoa. Pitkien elokuvien mainosintervalli on noin 13 minuuttia. Yritä siinä nauttia elokuvakokemuksesta. Ja mika tietysti parasta, ei kaikilla kanavilla ole mainoskatkoilla kanavatunnusta. Sen tajuaa silloin, kun huomaa ihmettelevänsä, että miksi leffassa lauletaan jostakin suklaakeksistä.


Joku, joka ymmärtää arkkitehtuurin päälle voisi kertoa, että onko tämä hieno vai ei.

Suurin osa mainoksista on paikallisesti kohdennettuja, valtakunnalliset mainostajat, kuten Mäkkäri, kosmetiikkafirmat ja Australian hallituksen omat imagomainokset pyörivät sulassa sovussa paikallisten torikauppiaiden, verhonvalmistajien ja käytännössä kenen tahansa nauhoittamien pätkien seassa.

Pienet tekijät eivät voita mainospalkintoja. Suurin osa mainoksista on huudettuja, isolla fontilla valkoiselle pohjalle nauhoitettuja tekstikuvia. Toinen vaihtoehto on mies, joka kävelee kaupan sisällä kertoen uskomattomista tarjouksista – tietenkin kovaan ääneen.

Koska Australiassa UV-säteily on huomattavasti voimakkaampaa kuin pohjoisella pallonpuoliskolla, pyörii säteilyä ja lämpöä/kylmää estävien verhojen ja kaihtimien ympärillä huima bisnes. Se näkyy myös televisiossa. Niitä mainostetaan jatkuvasti. Huoh.


Kansallispuisto on tarkoitettu kansalle. Vaikka kaikkialla ei saakaan kävellä, osittain kuivuuden vuoksi.

Australiassa on ollut kuivaa jo pitkän aikaa. Valtio mainostaa vedensäästöohjelmia, ja ihmiset oikeasti myös toimivat niiden mukaan. Isoja sadevesisäiliöitä tuodaan jatkuvasti omakotitalojen pihoille, nurmikkoja saa kastella vain tarkasti määriteltynä aikana ja auton saa pestä käsin ämpärivedellä ja mieluiten nurmikolla. Autopesulat käyttävät kierrätettävää vettä. Mielenkiintoinen fakta on tietysti se, että valtion vesijohdot ovat surkeassa kunnossa, ja ruostuneiden putkien vuoksi arvokasta puhdistettua vettä valuu maaperään huhujen mukaan miljoonia litroja vuodessa.

Vaikka valtio kasteleekin vapaaehtoisesti maaperää, eivät perusvihannekset ole Australiassa samanlaisia vitamiinipommeja kuin suomalaiset kasvikset. Vitamiinivalmisteiden ja -juomien käyttöä suositellaan.