Viikonloppuna piti tulla heavy snowta, eli hurja lumisade. Eilisiltana tulin lenkiltä myrskyn alta pois, eli illalla tuuli ja satoi kylässä ihan rehellistä vettä.

Eipä se niin hirmuiselta ylhäällä enää näyttänytkään. Yöllä mäkeen oli tullut noin parikymmentä senttiä uutta lunta. Koska keli oli kohdillaan, lähdin kapuamaan samaa mäkeä, jonka miku kävi laskemassa pari päivää sitten. Olin viisaana miehenä ottanut kramponit eli jääraudat mukaan, mutta vähemmän viisaana säätänyt joskus aiemmin toisen raudan puoli senttiä liian pitkäksi. Koska Ylitalon Jarnon mukaan yhdellä skinilla skinnaaminenkin onnistuu, niin laitoin ennakkoluulottomasti yhden raudan jalkaan. Luvassa ei kuitenkaan ollut jäätä, joten ei se kiipeäminen siitä jäisi kiinni.

Haikkasin, tai oikeastaan kiipesin kohti harjanteen olkapäätä. Mikun mukaan rinne oli jyrkempi kuin miltä se näytti ja olen hikoilun jälkeen samaa mieltä. Jyrkintä, mitä olen kiivennyt. Oli aika siistiä, kun parinkymmenen sentin lumen alta löytyi suhteellisen kovaa pintaa. Oli mukava kiivetä vähän kuin lunta halaten.

1457903.jpg
Sellainen reitti. Reppu sauvalla kiinni ja kamera esiin. Aloin harkita pokkarin hankkimista.

Aivan mäen yläosassa tuli haasteellisempaa osuutta. Jyrkkää kanervikkoa. Vähän tuli ilmava olo, kun paino oli pääasiassa kahden hintelän jääraudan piikin varassa. Vaikka lumen pettäminen alta ja alaspyöriminen ei olisi ollut kovin vaarallista (alla ei ollut kiviä vaan pelkkä lumiränni), alkoi silti joissakin kohdissa vähän jännittää. Noh, harjanteelle päästyäni oli vain siisti fiilis.

Suksia jalkaan laittaessani tuli mieleeni pari määritelmää. Jääraudat ovat hyvät vehkeet auttamaan laskijaa pääsemään paikkoihin, joihin ei muuten uskaltaisi tai kannattaisi mennä.

Relaa.comissa on keskustelua siitä, kuinka jyrkkää on jyrkkä. Mielestäni silloin on jyrkkää, kun ei uskalla edes jännäpissiä heittää.

1457923.jpg
Siitä alas.

Mäki itsessään oli siisti. Tein jopa pari hyppykäännöstä, vaikka pinta vähän lähtikin välillä hieman irti. Keskittyminen oli huipussaan, ei tarvinnut paljon illan ruokavaihtoehtoja mietiskellä. En kaatunut, vaan pääsin turvallisesti alas. Vähän täristi jaloissa, liekö ollut jerkku vähissä vai adrenaliinia veressä.

Seuraavalla hissinousulla alkoi oikeassa polvessa tuntua kipua. Aika tarkalleen kolme vuotta sitten väänsin sitä vähän Verbierissä. Kipua kesti jonkin aikaa mutta jalka parani kuitenkin jossakin vaiheessa, eikä ole juuri muistuttanut. Paitsi nyt. Noh, joka tapauksessa päivän kruunasi ylähissillä tavattu kaveriporukka, jonka mukaan mahtui vielä hiihtämään kertaalleen joku mäki, jossa oli puuteria. Ekat viisi käännöstä.

Lisäys: Mikulta sain pari kuvaa. Tässä niitä:

1463047.jpg
Kaltoimmassa kohdassa.

1463048.jpg
Ja vähän lähempää.