Aamulla nousemme viideltä, jotta ehdimme ajoissa katselemaan auringonnousua. Vahingosta viisastuneena otamme mukaamme myös retkinojatuolit, makuupussin viltiksi sekä aamupalasetin.

Katselualueella meidät kohtaa surrealistinen näky: yhdellä aukealla 50 aasialaisturistin ryhmä istuu tiiviissä kasassa tuoleillaan, toisaalla varmaankin kymmenen bussia odottaa siistissä rivissä auringonnousun katselijoita, jostakin tulee tuoreen kahvin tuoksu. Kunnon markkinat pystyssä, siis.

Kateellisena katselin aasialaisten meininkiä: niillä oli ainakin lämmin, kun olivat niin lähellä toisiaan.

Auringonnousu alkaa kauniina, mutta juuri strategisella hetkellä, kun ensimmäisen auringon kilon pitäisi osua kivenmurikan reunaan, hyökkää iso pilvi auringon eteen. Ei voi kuin nauraa. Bussit lähtevät kohti seuraavaa kohdettaan, mutta me jäämme syömään aamupalaa. Puolen tunnin kuluttua aurinko tulee esiin pilven takaa ja auringonnousu on kieltämättä hieno.


Nousee kuin nouseekin.

Käymme aamupäivällä kiertämässä kiven. 9,4 kilometrin marssiin saunamaisessa ympäristössä kuluu vajaat neljä tuntia.


Kiveä lähempää.


Mitä pienistä paloista, uutta lehteä oksaan vaan.


Paikalliset aboriginaalit eivät arvosta Ulurulle kiipeäviä turisteja, koska kivi on heille pyhä paikka. Onneksi kaikki noudattavat heidän toiveitaan.

Alkuiltapäivästä käymme katsomassa Kata Tjutaa eli Olga´sia. 500 metriin nouseva kivirykelmä on komeampi lähempää kuin kauempaa. Laiskuus lähteä kävelemään pikku kierros kostautuu huonompina valokuvina. Team A&A suosittelee siis Kata Tjutjan kävelykierrosta.

Täälläkään ei pitäisi kiipeillä minne sattuu.

Toista auringonlaskua odotellessa siirrymme uima-allasosastolle. Nyt kun kerrankin on aikaa, yritän luoda pohjarusketuksen hiljalleen, en kertapalamisena. Ensimmäinen päivä sujui hyvin. Tästä se lähtee.

Toinen auringonlasku. Pilvet edessä. Enää ei voi nauraa edes bussituristeille, koska meilläkään ei ole enempää iltoja jäljellä. Noh, onhan näitä kiviä nähty.