Tapasin tänään miehen, jota olimme pelastamassa alkukaudesta lumivyörystä. Hän oli oikein asioikseen pyytänyt minua alakerran ravintolaan, jossa hän seurueineen oli syömässä.

41-vuotiaalla miehellä on tällä hetkellä jalassa uudelleenrakennettu polvi, joka ei vielä toimi. Myöskään jalka säärestä alaspäin on vielä heikossa hapessa. Toisen jalan jalkaterä on kuollut jo 20 vuotta sitten.

Mies kertoi muistavansa itse lumivyörystä jotakin, sekä siitä, että pysähdyttyään hän ajatteli, että nyt pitäisi jostain saada pelastajia. Vaikka hän oli ollut shokissa, hän muisti minun kasvoni ja ensimmäiset kysymykseni. Hän kertoi, että hän oli minuutin parin ajan olleen jo kuolleena, kun hänen keuhkonsa täyttyivät verestä, eikä hengittäminen enää onnistunut kylkiluiden päiden painaessa keuhkot kasaan ja selkärangan katkeamisen vuoksi.

Hän kertoi irtautuneensa jo ruumiistaan, ja nähneensä pelastajien toimet ulkoapäin, kunnes hänelle annettiin happimaski, jonka jälkeen kirkas valo loittoni ja hän palasi tajuihinsa.

Voin sanoa, että tilanne oli koskettava, kun kosteasilmäinen ihminen katsoo silmiin ja sanoo, että kiittää minua ja ystäviäni joka päivä, että saa olla elossa. Hän myös sanoi, että kannattaa nauttia jokaisesta päivästä, jonka saa olla elossa, eikä tuhlata aikaa epäolennaisuuksiin.

Alla tämän päivän olennaisuuksia. Kuvissa laskee Läskikympin Sakke Tiuraniemi.

45610.jpg

45611.jpg

Lumisateen pitäisi jatkua vielä tämä yö sekä huominen aamu. Toivotaan, että ylhäällä lunta olisi tullut reilusti, eikä tuuli olisi vienyt kaikkea pois.

45612.jpg