Ajoa noin 500 kilometriä.

Lähdemme Flindersilta kohti Blinmania, jonka jälkeen etsimme kuumat lähteet ja menisimme William Creekiin, jossa on baari, johon farmarit tulevat lentokoneillaan.

Näitä pikkukaupunkeja on Outback pullollaan. Mikä tämä sitten olikin, asukkaita silti alle kolmekymmentä.

Flindersilta kansallispuistossa respan kahden päivän apu David ohjaa meidät oikeaan suuntaan. Puiston alueelta lähdettyämme todellinen outback alkaa. Päätrack on kuin huonokuntoista mökkitietä, joskin tiellä on leveyttä noin seitsemän metriä. Välillä sitä pitää ajaa 40 km/h, parhaimmillaan vauhtia voi pitää sen 120 km/h. Olo on kuin Linnanmäellä, kun pienistä kummuista saa hyvät vauhdit. Emme viitsi edes ajatella auton jälleenmyyntiarvoa.


Tätä riittää.

Mietimme myös sitä, että itsemurha-ajatuksia hautovan kengurun tai emun olisi helppoa hypätä auton eteen ison eukalyptuspuun takaa. Yksi emu yrittääkin sitä. Se katselee autoamme puskan takaa, valmiina hyökkäykseen. Lopulta se vinkkaa silmää ja syöksyy tielle. Olemme kuitenkin nopeampia, ja näemme pettyneen emun tienylityksen peruutuspeilistä.


Tässä nyt oikein virallisesti sitten matkustajat. Vain ystäviä, kuten jokaiselle pitää selvittää. Luulevat vielä pariskunnaksi.

Illalla katselemme aavikon auringonlaskua ja ajelemme jokaista puskaa kenguruksi luullen William Creekiin. Springsit olivat pettymys.

Pubi, perustettu 1887. Siinä vähän perinnetietoisuutta seduloille.

William Creekissa on kovat bileet. Ei lentokonefarmareita, ainoastaan bisneslomalaisia sekä muutama aito, rehellinen punaniskalokaali. Party party ja bisse virtaa.