Ihmeen tehokkaasti aika kuluu kalliolla. Kävimme Imatran Linnavuorella yläköysittelemässä samaa linjaa, jota olemme aiemminkin kiipeilleet. Nelisen tuntia vierähti mukavasti.

Ihmeellisesti (?) reitti tuntui toisella kerralla paljon helpommalta kuin ensimmäisellä räpistelyllä. Ei sillä, etteikö se edelleen olisi ollut sitä itseään. Räpistelyä.

Toisella kierroksella kädet olivat jo hapoilla, mutta puristin viimeisetkin irti, ihan vain treenimielessä.

Pitkästä aikaa köysitouhuiluista tuli jännittävää. Koska teen jonkin verran köysitoiminnanohjaus- ja elämys/seikkailujuttuja, alkavat peruslajit korikiipeilystä vaijeriliukuun olla tuttuja. Tänään kuitenkin kiinnitin köyden valjaideni takaosaan kiinni ja laskeuduin vatsallani alas. Näkemys laskeutumisen vauhdista muuttuu täysin, kun tonttiin tärähtämisen fiilis on siinä suoraan silmien edessä. Hyvät sävärit.

Testasin tänään myös kuukauden päästä alkavan Australian turistireissun sänkyä.

Kolmen kuukauden koti.

Tuota riippumattoa mainostetaan erittäin kevyenä ja laadukkaana, materiaali on oikein laskuvarjon kupunailonia. Nykylaskuvarjot eivät päästä käytännössä ollenkaan ilmaa läpi, joten tässä nyt ihmettelen, että miten tuo hengittää. Sikäli kun se on aitoa laskuvarjoa.