Helsingin suuruus yllätti taas. Ihmettelin perjantaina alkuillasta rautatieasemalla, että mistä tämä teinien kansainvaellus oikein johtuu. Kyse ei ollutkaan emofestareista, vaan ilotulituksen SM-kisoista. Niin, nuorempana tapahtumiin piti mennä aina pari tuntia showtimea aiemmin.

Töölönlahdella oli paljon jengiä. Mahtaa nuoren elämä Helsingissä olla vaikeaa, kun samaa ikäluokkaa on tuhansia ja tuhansia ihmisiä. Toista se oli Lappeenrannassa, kun valleilla pyöri ne samat 150 ikätoveria vuodesta toiseen. Ja vielä: Lappeenrannassa perinteinen kohtaamispaikka oli linnoituksen tiellä sijaitseva tykki tai vastaava. Helsingissä saattaa mennä koko ilta, kun limuviinapäissään etsii kaveriaan "siitä leikkipuiston nurkalta", kun kansaa on paikalla kymmeniätuhansia.

Helsinki yllätti myös lauantaiaamuna, kun olin keskustassa seitsemän jälkeen. Aivan järjetön sotku. Vaikka niitä roskapönttöjä ei uutisten mukaan ihan liikaa nykyään ole, niin sitä roskaamisen tarkoitusta on vaikea ymmärtää, varsinkin kun on itse tottunut roudaamaan harrastusten myötä roskat pois sieltä, mihin ne on vienyt.
Tuli mieleen sellainen kulunut idea, että ne roskat voisi jättää viikonlopun yli paikoilleen. Ehkä ihmiset tajuaisivat. Toisaalta, eiköhän roskaajat ole potemassa darraansa vielä pitkälle iltapäivään, joten shokkivaikutus ei ehkä osuisi kohteeseensa.

---

Niin, koulukin alkoi. Päällimmäisenä on mielessäni sen touhun edullisuus, vaikkakin se on vain valheellista, koska verovarojahan tuohon käytetään. Mutta ajatus siitä, että saa ilmaista koulutusta, rahaa (jos ei tekisi ihan hirveästi töitä), puoli-ilmaista ruokaa ja neljänneksen halvemmat bussiliput (Lpr rakastaa opiskelijoitaan ja osoittaa sen käytännön toimilla), on jotenkin liian hyvää ollakseen totta.

Totta puhuen vähän mietityttää se, että kannattaako opiskella jotakin, mistä ei ihan täysin pidä. Mutta toisaalta, harva oppi on pahasta. En ehkä suhtaudu kauppatieteisiin ihan niin negatiivisesti kuin jossakin vaiheessa välivuosia. Alan kohta jopa pitää matematiikasta. Vielä kun niitä laskuja osaisi laskea, niin kaikki olisi hyvin.

---

Syksy tuo koulun ohella levottomuuden tunteen. Että pitäisi päästä johonkin, mieluiten kauas. Yleensä se polte laantuu tammikuussa, kun on matkalla poies. Mutta mielenkiintoista huomata, että aina se tässä syyskuun alussa iskee. Odotus. Ensi talvi on sillä tavoin erikoinen, etten vielä varmuudella tiedä mitä laskupaikkoja ja reissuja se pitää sisällään. Seuraan ja odotan suunnitelmien tarkentumista mielenkiinnolla.