Tänään sunnuntaina kelit alkoivat olla sellaisia, niin kuin keväällä pitääkin olla: shortsit ja t-paita riittivät mainiosti, kun keskipäivällä lähdin ihmettelemään pitkästä aikaa aurinkoista Verbieriä.

55676.jpg
Hyvää lunta on vielä ehkä yli 2900 metrissä.

Saavuttuani Suomen-keikalta kotiin, ei netti toiminut pitkään aikaan. Ei sillä, että täältä hirveästi olisi ollut kerrottavaa: välillä oli pilvistä, useammin sateista, joskus aurinkokin näyttäytyi. Lauantaina kelit hieman aukesivat ja kaverit pääsivät stikkaamaan lähes tyhjissä mäissä pyydaa, itse ajelin keikkaa Zürichiin ja Chamonixiin. Yöllä kotiin päästyäni ei aamulla mäkeen lähteminen ollut aivan ensimmäisenä mielessä.

55677.jpg
Martigny by night.

Ylhäällä aurinko oli lämmittänyt huhujen mukana lumen nuoskaksi jo puolilta päivin. Terassipäivä ei siis ollut huono valinta.

Kieltämättä ei harmittanut pätkääkään lähteä Suomesta pois. Pakkasta oli aamulennolle jonottaessani ulkona viisitoista astetta, luntakin aivan riittämiin. Tosin eihän Sveitsikään ole täydellinen: poltin käsivarret auringossa. Noh, after-sun auttaa.

Suomessa oli piristävää käydä. Olin vähän kuin lomalla täältä. En tiedä oliko kyseessä pettyminen omiin odotuksiini vai mihin, mutta koululla käydessäni meininki näytti aivan samalta kuin ennenkin, aivan kuin yli puolessa vuodessa mitään ei olisi muuttunut. Ei kai toisaalta luennot, tentit, biletys ja merkkivaatteilla bostailu mihinkään lopu.

Kun itse on edellisinä päivinä hengaillut hiljaisessa vuoristossa yli kolmessa tonnissa, jotenkin olo oli hieman ulkopuolinen. Voi olla, että tämä muukkonen on ensi vuonna kirjoilla poissaolevana.

55678.jpg
Tällaista täällä.

Kylä on piristynyt viikonloppuna kummasti, kun entiset suomalaiset hiihtopummit, pekat, ovat tulleet pariksi viikoksi pelipaikoille. Äijät, jotka harrastivat hiihtoa ennen carving-suksia, osaavat kyllä iloisen juhlimisen meiningin. Kevät on hienoa aikaa.