Viime viikolla oli ihme kattaus: 30 Seconds To Mars, Judas Priest, Def Leppard ja Lenny Kravitz.

Ekalle keikalle en ollut buukattuna. Judas Priest olisi ollut sivistävää kuunneltavaa näin rockhistorian kannalta, mutta ei houkutellut. Def Leppardilla kävi vähän samalla tavalla.

Olennaisempaa noissa bändeissä oli esiintymispaikka eli Helsingin jäähalli. Aika mielenkiintoinen tuttavuus näin työmielessä: ripustukset tulevat pääosin aivan katonrajassa oleviin putkiin. Putken ja kattoristikon välissä on noin puoli senttiä tilaa. Ongelma ei sinällään ole tilanahtaus, sillä katto joustaa vähän. Joustamisen syy on se ärsyttävin osa koko hallia. Ristikon alla on nimittäin eristeenä lasivillaa.

Jos joku on sellaisen kanssa joutunut työskentelemään niin tietää, että pahempaa materiaalia ei taida ihoa vasten ollakaan. Lisätään siihen hiki, apinamaiset työasennot ja yön oli tehtävät työt, niin päästään todelliseen fiilikseen.

Lenny sen sijaan soitti aika väkevästi. Vaikkakin ihan ylipitkästi. Turussa Kravitz veti pahimmillaan 15 minuutin jamittelun, jonka aikana mies tosin käveli läpi yleisön, siitä pisteet. Ja kyllähän ne hitit kolahtavat.

Ripustushommat ovat antaneet perspektiiviä lavantakaiseen touhuun. Siitä on rokkikliseet aika kaukana, sillä lavat ja tekniikat rakennetaan yleensä aikaisin aamulla. Viime viikonloppuna lähdimme lauantaina klo 5.50, olimme purkaneet keikan klo 2.45, Helsingissä olimme 4.20 ja Areenalla työpäivä alkoi 6.30. Keikan jälkeen purku eli kello oli 2.30, kotiin kolmen jälkeen, junalle klo 7.20.

Oli hassua huomata vähien lepotuntien vaikutus. Käsistä ja jaloista tuntuivat kaikki voimat kadonneen. Kun tavallista jotakin ketjusysteemiä voi nostaa yksi tyyppi, oli köydessä parhaimmillaan kiinni sunnuntaiaamuna kolme ähisevää nostajaa. Sunnuntaina Kravitsi käveli ihan vierestä. Oli vissiin suihkuun menossa, kun pillifarkkujen ja esiintymispaidan päällä oli keikan jälkeen musta pyyhe ja valkoinen kylpytakki.

Maanantaina olisi ollut mahdollisuus vilkaista verhon välistä, että miltä Celine Dionin show näyttää, mutta uni valitsi minut. Toisaalta ihan hyvä, sillä tänään Incubusta alettiin kasata tasan klo 6.00. Ja illalla taas puretaan.

Ei käy enää kiertuehenkilökuntaakaan kateeksi. Vaikka heidän bussinsa ovat todella hienon näköisiä maantielaivoja, ei se silti voita omaa sänkyä, kun siirtymät ovat pitkiä ja aikaa vähän.

Perjantaina olisi Kylli, maanantaina Bon Jovi.