Tänään lähdimme laskettelemaan Midille. Kun tavallisesti lasketellessa voi kuunnella suksien suhinaa ja alppivaristen kaunista laulua, koin tänään aivan uudenlaisen soundielämyksen. Käännöksiä tehdessä kuului nimittäin hirvittävä kilke! Myönnettäköön, että on tätä vähän pohdittu. Siis mitä se sellainen laskettelu on, jossa pitää olla mukana valjaat, köydet, hakut ja kilkkeet. Noh, ainakin pitkää, viettävää ja syvälumista Ja aurinkoistakin. Eli miksei, miksei.
Miku ja Cholesteronet. Aikamoisilla aavikkolaivoilla mennään. Siis suksista puhe.
Lunta riitti oikein mukavasti. Eivät olleet kaikki menneet vielä eilispäivän hiihdoissa. Tosin alaosa Nixin Bäkkäristä olikin hirveää kumpareikkolojottelua.
Musta kostaja aka Sami pujottelee.
Miku, miun jalat ja Vallee Blanchen oma Friendship Highway.
Midin hissiin pääsy turistikkaina päivinä onkin oma lukunsa. Aamulla hissille pitää käydä hakemassa jonotusnumero, joka oikeuttaa pääsemään tietyllä kabiinilla ylös vuorelle. Netistä voi yrittää varailla aamun vuoroja, mutta useimmat, kuten mm. me, kävelimme lipunmyyntitiskille hakemaan muovilappusta. Vuoronro 30 hissin lukeman ollessa 22 tarkoitti yli tunnin odottelua. Menihän se aamupäivä sitenkin.
Ei Verbierissä tarvinnut jonotusnumeroita, kyynerpäät riittivät ihan hyvin...
Kommentit