Lisää metrejä tarvitaan. Tuomo näytti, miten muurahaiskivellä mennään ylös, itselleni jäi vielä reilusti parannettavaa. En tiedä onko se aikuisen tylsyyttä vai turvallisuuden ajattelemista, mutta ilman crash padia, eli tasaista siirrettävää alustaa, ei tee mieli kokeilla mitään rajoja ylittävää boulderointia.


Taipalsaarella eivät hyttyset ole häirinneet kevyen tuulen ansiosta koko kesänä.


Kitka pitää.

Sormijumpan jälkeen sidoin lenkkarit jalkaan ja juoksin kesän toisen lenkin. Aika masentavaa huomata, että kahdeksan kilometrin lenkki menee samoilla tuntemuksilla kuin silloin joskus kun harjoittelin säännöllisesti - myöskään paino ei ole pariin vuoteen näköjään muuttunut mihinkään, vaikka liikunnan määrä vaihtelee. Josko syksyn reissussa saisi päälle vinttikoira-lookin.