Lumisade on jatkunut yön yli tähän iltaan asti, eikä dumpille pitäisi tulla loppua edes huomenna.

Pilvisellä säällä näkyvyys on yleensä surkea. Taivas on niin sanotusti sinkissä, eli sinkkitahnamaisessa valkoisessa epävalossa. Näkyvyys on kaikenvärisillä linsseillä silloin lähellä nollaa.

Itse vihaan sinkissä laskemista, koska on epämiellyttävää edetä kumpareisissa rinteissä, kun ei tiedä milloin tulee pudotus tai isompi kumpu eteen. Olo on vähän kuin pitäisi silmiä kiinni ja yrittäisi kävellä keskellä liikenneruuhkaa; ikinä ei tiedä milloin paukku tulee. Varsinkin kun itselläni ei ole huonon kelin linssejä tällä hetkellä ollenkaan käytössä, niin peililinsseillä on ikävä haparoida.

Into päästä tykittämään hyviä siivuja oli kuitenkin niin kova, että mäkeen mentiin. Flätissä valossa on fiksuinta laskea metsäpätkiä, koska puut luovat jonkinlaista kontrastia. Laskimme oikeastaan vain yhden isomman laskun, mutta sille tuli korkeuseroa 1500 metriä, mikä on joulukuun puolivälin paikkeilla ihan hyvä metrimäärä.

Ensimmäiset syvälumiset päivät saavat laskijat levottomiksi. Meilläkin oli mukana kamerat ja muut pelit ja vehkeet, mutta hyvin vähäisiksi jäivät kuvaukset.