Juottoloiden aka ravintoloiden aka yökerhojen aka baarien tarkoituksena on tarjota kontrolloitu tila, jossa saa vähän juoda ja tavata muita ihmisiä. Tarjoaapa baari muitakin mahdollisuuksia. Siellä voi nimittäin leikkiä arjen suurta sankaria, äärimmäisihmistä eli madventuresistakin tunnettua ekstreme-ekiä.

Jos joku urpo on pudottanut lasin lattialle ja se on mennyt rikki, niin tavallinen juhlija ohittaisi lasimurskakasan kiertämällä sen. Ekstreme-ekit (tai -erikat) sen sijaan kävelevät suoraan läpi. On siistiä, ei tunnu missään, meitsi elää! Rough!

Sama rankka ja kuolemaa halveksuva meno jatkuu, kunhan sirpaleista on valitettu henkilökunnalle ja potkittu niitä kengänpohjista ympäri kokolattiamattoja. Nimittäin kaikki ahtaat paikat ja väliköt ovat mahtavia paikkoja näyttää rohkeuttaan. Ekstreme-eki näyttää muille, että minähän en tästä liiku, en sitten mihinkään. Saa yrittää töniä, saa pusertua, saa vittuilla, mutta meitsillä on juttu kesken, en siirry!

Ekstreme- eli äärimmäisyysurheiluun liittyy läheisesti virheellisestä suorituksesta seuraava välitön kuolemanvaara. Tällaiset virheet liikkuvat baarissa yleensä mustat paidat päällään. Jos ekstreme-eki ei kuuntele tällaista virheen viestinviejää, on meno kylmää. Yleensä naama edellä ja takki perässä.

Nimimerkillä baarityöt alkavat hiljalleen riittää.