Vappu oli ja meni. Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa sitä juhlitaan kahden viikon mittaisen vappuyön aikana.
Fuksitehtävät, excut, rastit ja muut olivat jääneet väliin, ymmärrettävistä syistä. Haalarit puin kaksi kertaa päälle. Nyt niitä ei tarvitse enää käyttää, kokeiltu on. Vappuriennoissa oli hieman ulkopuolinen olo.
Ulkopuolisuus lienee tunne, johon täytyy tottua, jos aikoo olla jatkossakin reissussa. Tavallaan missään ei ole lopulta kotonaan, kun majapaikka vaihtuu kuukausien välein. On mukavaa nähdä kavereita, mutta eipä siitä sen enempää, koska kohta taas mennään. Valintojen kääntöpuoliin ei ole helppoa tottua, eikä niitä tarvitse yleensä edes sen enempää pohtia. Matkalla kun on kuitenkin mukava olla.
On the road again.
Sanat täytyy valita hyvin huolellisesti. Kalpealle opiskelijakaverille, joka on hinkannut luentosalin penkkiä talven aikana satoja tunteja, ei ole helppoa selittää, millaisissa paikoissa olen aikaani viettänyt. Huomaan, että ei kannata kommentoida paikallisia sääoloja.
Usein matkan jälkeen tuntuu, että itse olisi jotenkin kokenut paljon, ja että se olisi muuttanut itseään. Kotiin tullessa tuntuu, että muilla on jatkunut sama meininki, joka lähtiessäkin oli päällä.
Vaikka itse olisi juuri huristellut Italian autostradaa lämpimästä suvituulesta nauttien, voi sellaisen kertominen kuulostaa kuittailulta, vaikka kerronkin siitä, miltä tuntuu olla takaisin, kun sitä kerran kysyttiin.
(Edit: lisätty tarkennus viimeiseen kappaleeseen, "Italian")
Kommentit