Aamulla herätys 3.30. Lähtö Staff day outiin eli perinteiseen kauden jälkeiseen virkistyspäivään. Yleensä pomot ovat vieneet henkilökunnan ajelemaan mönkijöillä tai splättäämään, mutta nyt ounasteltavissa oli jotakin muuta, koska lähtö oli noin aikaisin ja mukaan piti pakata passit. Kohdetta ei siis kerrottu etukäteen.
Neljältä kaksi bussia lähti keskusparkkikselta alas kohti laaksoa. Ensimmäisenä tulee risteys, josta pääsee solan kautta Italiaan. Huokaus, ei käännytty sinne.
Seuraavaksi Martignyn kohdalta pääsee vuorten kautta Ranskaan. Ja matka jatkuu taas suoraan. Ehkä Saksa? Itävalta? Uni tulee ja bussissa on taas eloa, kun Geneven lentokentän valot herättelevät kuuden aikaan.
Lentoja lähtee ties mihin, mutta lopulta lähdemme kävelemään kohti erillistä check-iniä.
Arttu vuodelta 98 ja boardin pass Nizzaan! Vähän lentokenttävirkailijat jo naureskelevat tuolle.
Toki Easyjetillä lentää halvalla, mutta ei meistä kukaan vakavissaan veikannut lentomatkaa. Lento meni nopeasti ja Nizzassa odotti puolipilvinen keli ja aamulla jo 15 graadia lämpöä.
Minulta oli kysytty etukäteen, että voinko ajaa päivän aikana minibussia, koska olen ajanut kauden ajan lentokenttäkuljetuksia. Veikkasin siis, että emme jää välttämättä Nizzaan. Lähdimme hakemaan vuokra-autoja, mutta taaskaan ei kerrottu, että mihin menemme. Seuraat vaan muita. Ok.
Kaikkia ei Etelä-Ranskan maisemat jaksaneet kiinnostaa. Toisilla oli vauhti päällä heti aamusta. Tai noh, edellisistä päivistä...
Tienviitat alkavat lopulta viedä meitä St Tropeziin. Muuta en tiedä kaupungista kuin että siellä on joku tv-sarja ja paljon rantaa. Ja osa Ranskan Rivieraa.
Kyläseikkailun jälkeen ajamme rannalle, jossa odottaa aika kalliin näköinen rafla. Aamiaista syödessämme vihdoin paljastuu, että mitä täällä ollaan tekemässä. Wake boardingia, vesijeteillä ajoa, vesihiihtoa, donitsikyytiä, rantabaarissa piikki auki, iso ranta vieressä ja aikaa niin paljon, että kaikkea saa tehdä niin paljon kuin huvittaa.
Puuhapäivän puitteet.
En ole ikinä ajanut vesijetillä, joten heti sinne. Ihan hullu laji, ei voi muuta sanoa. En uskaltanut pitää koko aikaa kaasua edes pohjassa, koska vehje menee aika lujaa vaikka meillä oli kaksi päällä. Ja aalloista saa aika makeita hyppyjä. Adrenaliinilaji, ainakin ensikertalaisilla. Jälkeenpäin vähän mietitytti, että meiltä ei kyselty mitään sairauksista tai ei tarvinnut kirjoittaa mitään vastuuvapautuslappusia. Pieni totuttelu ja hanaa vaan.
En ollut aiemmin kokeillut wake boardingiakaan, joten sitä myös. Mahtava laji, varsinkin kun koko ajan mentiin äärirajoilla taitojen ja aallokon vuoksi. Parhaimmillaan fiilis oli samanlainen kuin surffatessa.
Enää en ihmettele korisjoukkueiden ja vastaavien kauden jälkeisiä bileitä, joissa pelaajia häviää ja bileet jatkuvat viikkoja. Kyllä tällainen kauden päättäjäispäivä, jossa oli aivan mielettömän hyvä meininki ja tunnelma, tekee hyvää ja pyyhkii hetkittäisen työn aiheuttaman harmituksen pois hyvin tehokkaasti. Totaalista rentoutumista. Oli mukavaa viettää aikaa duunikavereiden kanssa, joista suurinta osaa ei välttämättä tapaa enää.
Tyylikästä retroa lentokentällä. Blondi sveitsiläinen on jo tarpeeksi hyvä läppä. Kuva mainostaa sveitsiläistä levitettä leivän päälle.
Lounaalle ajelimme toiselle rannalle puolen tunnin päähän. Ruokalista näytti hyvältä ja kalliilta, mutta lounaasta tuli aikamoinen reissun antikliimaksi. Makkara ja perunamuussi, salaatti pääruoan jälkeen ja jälkiruoaksi kauan seisoneita suklaamousseita tai vastaavia... Taso ei ihan vastannut päivän muuta tarjontaa, mutta mahat täyttyivät ja roseviini tyynnytti keittiöpuolen duunaritkin.
Illalla kiertelimme St Tropezin satamaa. Aikamoisia risteilijöitä. Illalla ajelimme takaisin Nizzaan. Sain kokeilla legendaarista ranskalaista liikennettä muutaman vuoden tarpeiksi. Joustavuutta ei löydy samalla tavalla kuin Suomesta. Paras läppä oli, ku matelimme ulos jostakin rantakaupungista ja ajoin keskellä oma kaistaa välillä katsoen vasemmasta laidasta, että missä edellä menevät Pubin vuokra-autot menevät. Yhtäkkiä takaa kuuluu tööttäys, skootterijamppa ajaa ohi ja näyttää keskisormea. Ei muuta kuin ikkuna auki, kaksi sormea perään ja repeäminen muiden autossa istujien kanssa (ei ollut ranskiksia kyydissä). Ilmeisesti blokkasin kaverin reitin...
Illalla lensimme vielä takaisin Geneveen ja saavuimme yöksi Verbieriin. Hymyilytti.
Kommentit