Suomessa on oikeastaan aika kiva kesä. Vielä vanhempana kesä tuntuu varmaan vielä lyhyemmältä, kun jo nyt valoisan aika tuntuu hitusen lyhentyneen, vaikka vastahan kesäkuu alkoi.

Luulen, että hiljalleen tässä alkaa päästä irti siitä ajattelutavasta, että jokainen vuosi olisi jotenkin uniikki, ja että joka vuosi pitäisi päästä tietyissä asioissa eteenpäin. Viime kesästä on niin vähän aikaa, että ensi kesäkin tulee tosi nopeasti. Toisaalta tässä on vielä kuluvaakin suvea jäljellä.

Kesä on minulle vuoden taitekohta, ei niinkään tammikuun alku. Kesällä ehtii hengähtää vähän ja mietiskellä, että mitä sitä talvella tekisi. Kesällä ehtii myös tehdä asioita, jotka kasaantuvat talven aikana, esimerkiksi olla ihan vain yhdessä paikassa paikallaan tietäen, ettei tarvitse pakkailla kamoja lähteäkseen jonnekin. Tosin tämä kesä on ollut itselläni varsinaista seikkailua, kun takana on jo solukämppää kuukausi sekä toista kämppää jo viikko, ja vielä on elokuulle varattuna yksi ja toivottavasti viimeinen majapaikka - mutta siitä huolimatta saa olla ainakin samassa kaupungissa.

Eikä sillä, saahan talvellakin olla paikallaan jos haluaa, mutta se on silti erilaista.


Pitkästä aikaa en osaa vielä itsellenikään oikein tunnustaa, että mitäköhän ensi talvi pitää sisällään. Laskettelua toki, mutta missä, milloin ja millä tavoin, sitä en tiedä. On oikeastaan rentouttavaa hetken aikaa olla vain niin, ettei tarvitse aktiivisesti funtsia seuraavaa siirtoa. Aiemmin seuraava talvi on ollut pääpiirteissään selvillä jo edellisen kauden lopussa, mutta nyt en ole jaksanut uhrata asialle hirveästi ajatuksia.

Ja kyllähän asioilla on tapana järjestyä. Kun ei lyö liikaa mitään lukkoon, niin voi lähteä mielenkiintoisiin juttuihin mukaan lyhyelläkin varoitusajalla. Toisekseen kesässä on paljon hyviä puolia, joihin kannattaa keskittyä kun niiden aika on - laskettelusta ehtii puhua Facebookissakin enemmän sitten lokakuisina sadeiltoina.


Viime talvi oli kyllä työteliäin pitkään aikaan. Ehkä siitä johtuu sekin, että nyt tuntuu olevan kevyt yliannostus aiheesta päällä. Olen tehnyt Vapaalasku.cominkin syksyä varten jo jonkin verran haastattelu- ja juttupohjia materiaaleja myöten, mutta tarinaksi asti en ole jaksanut juttuja juurikaan väsätä.


Osasyynsä on varmasti kesätyöllä. Hengaan tämän kesän tässä Elielinaukion kulmalla Helsingissä. Palkkatyö on tervetullutta vaihtelua freelanceriuteen. Alkuun vähän mietin, että mitenköhän selviän siitä, että joudun menemään viitenä päivänä viikossa töihin, ja että tiedän kesän työvuorot jo koko ajalle - ne pelot ovat kyllä hävinneet. Vapaapäiviä arvostaa enemmän, kun niiden eteen on tehnyt töitä, ja vapaapäivälle tulee aivan uusi merkitys, kun ei tarvitse ajatella, että nytkin pitäisi olla tekemässä juttutarjouksia. Ja olen myös antanut itseni ymmärtää, että aika moni muukin tekee viittä päivää viikossa, ja on selvinnyt sitä elossa...

Ja ehkä eniten stressitasoa laskeva asia on palkkapäivän paikkansa pitävyys. Välillä on ihan mukavaa, kun ei tarvitse karhuta asiakkailta myöhästyneitä laskuja, vaikka itse on noudattanut deadlinea. Aina yhtä ärsyttävää.

Kuten entinen esimieheni joitakin vuosia sitten totesi, niin "keskiluokkaisessa elämässä on kyllä puolensa". Palkallisia lomia tosin vielä odotellessa...