Viime kausina kiroilin aina sijaintiani. Olin Verbierissä, Mont Blancin massiivin väärällä puolella. Niksissä satoi aina lunta, kun Verbierissä oli vain tuhnuisen pilvistä tai jopa aurinkoista.

En kiroile enää. Niksissä on sadellut hiljalleen jo pari päivää, kun Verbierissä kaverit ovat lumettaneet keliä kuntoon. Eikä taida onnistua. Chamonix 1, Verbier 0. Tai oikeastaan 20 ranskalaisille, sillä sen verran oli uutta lunta tullut Midille. Aika nuoskaista, tosin.


Skipe pistää hiihtäen.

Kävimme hankkimassa lähikyliltä vähän turvallisuussälää. Rauta maksaa, mutta nyt valjaat näyttävät paljon raskaammilta. Ja tuntuvat myös.


Perusilta Chamonixin tyyliin. Verbierissä mentäisiin pubille, täällä viilaillaan kanttiviilalla hakkua oikean mittaiseksi.

Kaikessa kiipeily- ja jäätikkökilkkeessä on se heikko puoli, ettei niillä pääse brassailemaan kenellekään sellaiselle, joka ei harrasta lajia. Vähän sama kuin piipparit ja sondit. Kuka hullu pistää 500 euroa yhdellä taajuudella toimivaan radiolähettimeen, lumilapioon ja parimetriseen onkivapaan, jolla voi survoa lunta?

Jäähakku ja -raudat ovat mielestäni samaa sarjaa, tosin sillä erolla, että hakulla voi olla käyttöä muuallakin kuin ankkurissa. Jos ensi kesänä kerrostalonaapurit pitävät liian kovaäänisiä bileitä, niin kyllähän terävä hakku olalla on helpompaa pyytää stereoiden hiljentämistä. Ja saa samalla hyvän maineen talossa. Tehoaa varmasti myös ovelta-ovelle -kaupustelijoihin.


Ovatkohan markkinointi-ihmiset Campin tehtaalla tietoisia eräästä huumorilajista, joka vähän heikentää kilkkeiden nimen uskottavuutta?