Rajamuodollisuudet hoidettiin taas kädenheilautuksella. Lähes saman tien kun pääsimme toiselle puolelle rajaa, alkoi lunta sataa. Tarkistussoitto Verbieriin: "täällä tulee yksi hiutale minuutissa, hyvältä näyttää...". Ranska saa aina.
Kurvasimme Chamonixin takana sijaitsevaan Sallancheehen. Kylän ulkopuolelta löytyy halpoja ulkoilmaurheiluvaatteita myyvä Quechua sekä kaikkea mahdollista alppiurheiluun liittyvää välinettä kauppaava Au Vieux Camper. Kiva olisi ostaa vaikka mitä sälää, mutta lopulta mukaan tarttui vain uutta aluskerrastoa ja pyykkinaruksi viisimillistä kiipeilyköyttä. Lumisateessa ajelimme takaisin Chamonixiin, jossa dumppi oli jo alkanut.
Nixin Mäkkärissä on ilmainen nettiyhteys. Siellä nykyajan hiihtopummit hengailivat powerbookkeineen.
Chamonixista ei löytynyt muuta kuin reteä pulkka ja väärään ympäristöön eksynyt auto.
Vähänkö makea.
Onkohan lumiketjut mukana?
Reissun kohokohta oli tietysti paluu Sveitsin puolelle. Tällä kertaa iloa aiheutti sankka lumipyry, joka jatkui kuin jatkuikin Vallisin laaksossa. Yleensä tuntuu siltä, että Mont Blancin massiivi pysäyttää lumet Ranskan puolelle, mutta nyt kauan odotettu dumppi löysi tiensä etelärinteille.
Illaksi piti ehtiä töihin, joten onneksi lähdimme ajoissa matkaan. Tiet olivat surkeassa kunnossa, ja lumiketjut piti työntää eturenkaiden päälle tuomaan vakautta matkaan.
Miku tarkisti ketjuja Verbieriin johtavalla serpentiinitiellä.
Tämänkertainen lumisade tuntuu liian hyvältä ollakseen totta. Säätiedotusten mukaan tuuli on lähes olematonta ja ylhäällä on kylmä. Se tarkoittaa siis sitä, että esimerkiksi yli kolmessa tonnissa lumi kiinnittynee hyvin paikalleen ja on älyttömän kevyttä. Koska pohjat ovat niillä korkeuksilla kunnossa, saattaa lähipäivinä olla edessä niin sanotut siivoustalkoot eli puuterin pöllytystä eli mukavia lanailuhetkiä. Aijaijai. Loppuun vielä lumibarometrikuva kämpiltä, viisi minuuttia sitten otettuna:
Ja lisää tulee jatkuvalla syötöllä.
Kommentit