Vasta nyt, kun takana on muutama päivä rentoa rantaelämää huomaan, että Outbackin reissu oli yllättävän vaativa.

Varsinkin kääntäen ajateltuna - aaltojen lyödessä rantaan ja kuuman tuulen puhaltaessa naamalle pitäisi miettiä, että erämaareissu olisi vielä edessä, niin täytyisi pari kertaa pohtia, jaksaisiko pölyn ja kuumuuden täyttämään Keski-Australiaan edes lähteä.

Miten niin Kings Canyonilla on muka kuivaa?

Jälkeenpäin ajatellen Outback oli mieletön kokemus. Olen myös tyytyväinen, ettemme lähteneet bussireissulle tai muutaman päivän kiertoajelulle, vaan vietimme aikaa poissa sivistyksestä käytännössä yli kymmenen päivää.

Toinen asia tietysti on tuo käsite poissa sivistyksestä. Matkaoppaiden perusteella luulin, että Outbackissa vähintään kuolee ihmisiä. Käytännössä huoltoasemia oli kuitenkin puolen tankillisen välein, ruokaa sai road houseista ja elintarvikkeita mistä tahansa. Olimme ajatelleet, että nukkuisimme autossa suurimman osan öistä, mutta hikisen ja pölyisen ajomatkan jälkeen se olisi ollut sulaa hulluutta. Mielenterveyden vuoksi nukuimme camping-alueilla, joita oli todella lähes joka niemessä ja notkossa.


Airlie Beachin mastoja.

Yksi reissun parhaista fiiliksistä Townsvillessa, kun ajelimme autolla kohti rantaa ja meri avautui ensimmäisen kerran edessäni sitten syyskuun alun hyisen Melbournen.

Aiemmin jos olen ollut rannalla, on kyseessä ollut viikon pakettimatka. Oli oikeastaan todella vapauttavaa ymmärtää, että hittolainen, nyt tätä aktiviteettia on edessä vaikka puolisentoista kuukautta, jos siltä tuntuu. Todellinen vapaus tehdä ihan mitä huvittaa on pienissä määrissä varsin hieno fiilis.
Townsvillessä oli mukavaa.

Ja jottei ajaminen ihan olisi loppunut, siirryimme muutaman sata kilometriä alaspäin Airlie Beachille. Täällä on paljon brittejä. Miten ne löytävät kaikkialle? Ja miksi he eivät rusketu, vaan ovat aina punaisia?