Kuohahdutti, kun luin jokelalaisten kirjoittaneen avoimen kirjeen median toiminnasta kouluammuskeluun liittyen.

Haastatteluja ja juttuja voi tehdä monella tavalla. Seuraavat kohdat saavat kysymään monia kysymyksiä. Mitä on saavutettu? Missä on toimittajan vastuu? Mitä hyötyä? Ajatteleeko toimittaja yhtään sitä, miltä asianosaisesta tuntuu? Mitä shokki tarkoittaa? Kannattaako silloin haastatella?

"Entä onko sopivaa yrittää väkisin päästä ihmisten koteihin tekemään juttua? Onko sopivaa salakuunnella nuoriso-ohjaajan ja nuoren keskustelua ja julkaista se?"

"Meitä on revitty hihoista, seurattu, vaanittu, maaniteltu ja ahdisteltu puhelimitse. Koteihimme on yritetty tunkeutua, samoin paikkoihin, missä olemme saaneet hiljentyä. Sanamme ja kuvamme ovat päätyneet lehtiin, kielloistamme huolimatta. Oletteko unohtaneet, että meidän ystäviämme on murhattu?"

"Lehtiin ja Internetiin on päätynyt sekä haastatteluja että kuvia, joiden julkaisemisen asianomaiset ovat nimenomaan kieltäneet. Ihmisten lausuntoja on myös vääristelty: toimittajat ovat julkaisseet täysin päinvastaista tietoa kuin haastateltavat ovat antaneet. Tämäkö teillä on ollut tarkoituksena?"

Etelä-Saimaa käytti Jokelaan liittyvissä jutuissa STT:n uutismateriaalia, joten kirje voi olla kohdistettu myös työnantajaani kohtaan. Pääosaa esittäneiden iltapäivä- ja viihdelehtien lisäksi mässäilyyn ovat osallistuneet myös muu lehdistö ja kaikki televisiokanavat. Joukossa ovat olleet myös ne, joiden luulimme toimivan asiallisesti.

Toivottavasti asianosaiset vastaavat seuraavaan julkisesti:

"Perustelkaa miksi nykyinen toimintamalli on oikea ja hyväksyttävä tai esittäkää virallinen anteeksipyyntö meille jokelalaisille, joiden yksityisyyttä olette loukanneet. Anteeksipyyntö ei saa jäädä tyhjiksi sanoiksi, vaan tiedotusvälineiden toimintaan ja hienotunteisuuteen on kiinnitettävä jatkossa enemmän huomiota."