Töiden tekeminen ja vapaa-ajan tehokas käyttäminen samanaikaisesti on kuluttavaa touhua. Yleensä mäkeen lähdetään ysin paikkeilla, flätillä valolla tai suunnitelmista riippuen myöhemmin. Päivän jälkeen töitä on yleensä neljältä, joten rinteestä saa useimmiten juosta suihkun kautta suoraan duuniin.

After skin mayhemin jälkeen on muutaman tunnin tauko ennen illan puristusta. Yöllä nukkumaan pääsee noin puoli kolmen aikaan. Sama syke taas aamulla käyntiin.

Laskupäivien aikana kämppä alkaa muistuttaa teini-ikäisen huonetta. Tosin kokonsakin puolesta ollaan aika lähellä. Kamat lojuvat ympäri lattiaa, laskukamat kuivuvat jossakin, haisevat aluskerrastot mahdollisimman kaukana puhtaista vaatteista. Aikaa paikkojen järjestelyyn ei vain yleensä ole. Seitsemästä kymppiin oleva tauko kuluu syödessä ja nukahtamista vastaan taistellessa. Päivät taas hiihdellään.

Sinällään pieni epäjärjestys ei haittaa, mutta silloin kun lumivyörypiippari löytyy peiton alta ja kypärä tyynyn vierestä, muistaa, että välipäiviäkin kannattaa pitää.


Mistä tietää, etteivät laskukuvat ole onnistuneet? Siitä, että maisemakuvat ovat pääosassa.